Borov Vrhin aarniometsä, Kroatia
Ihmisen vaikutuksen seuruksena moni Euroopan metsätyyppi on käynyt hyvin harvinaiseksi tai jopa hävinnyt tyystin koskemattomassa muodossaan. Balkanin niemimaassa sijaitsevat myöhäisen teollistumisen johdosta Euroopan ehkä viimeiset erämaat lukuunottamatta Kaukasusta, Venäjää ja Fennoskandiaa. Kerran valtavat aarniometsät on hakattu enimmäkseen vain viimeisen sadan tai kahdensadan vuoden aikana, mutta siitä huolimatta tuhoavia nopeaan voittoon tähtääviä hakkuita jatketaan kautta koko alueen. Huolimatta poliittisesta korruptiosta, joka on tuhonnut monta hienoa metsää, Kaakkois-Euroopassa on yhä ainutlaatuisia suojeltuja ekosysteemejä, jollaisia ei löydy mistään muualta. Yksi suurenmoisimmista säilyneistä esimerkeistä löytyy Velebitin vuoriston rannikon puoleisilta rinteiltä, missä suuria mustamännyn (Pinus nigra) muodostamia metsiä on säilynyt koskemattomina.
Suurin osa näistä mäntymetsistä on suojeltu Pohjois-Velebitin ja Paklenican kansallispuistoissa ja sisältyvät osittain ”Karpaattien ja muiden Euroopan alueiden pyökkimetsät” -maailmanperintöalueeseen. Tämän tyyppistä mäntymetsää pidetään reliikkinä nykymaailmassa ja se on ollut kerran paljon yleisempi. Pohjois-Velebitin kansallispuistossa nämä puut kasvavat lähes merenpinnan tasosta n. 1200 metriin. Koskemattomia mustamäntymetsiä on puistossa useampi mutta tässä kuvattu metsä on suuri kompleksi nimeltään ”Borov Vrh” (”Mäntyhuippu”). Sinne ei johda yhtään polkua. Vierailua varten on tarpeellista hankkia opas Pohjois-Velebitin tai Paklenican kansallispuistoista.
Vanhat männyt peittävät laaksoja, rinteitä ja harjanteita 800–1100 m korkeudella. Erilaisilla kasvupaikoilla männyt saavat erilaisia kasvutapoja. Vuoden keskilämpötila on n. 7 oC ja sademäärä ylittää 1500 mm. Maaperä vaihtelee suhteellisen syvästä lähes pelkkään kallioon ja pystysuoriin jyrkänteisiin. Lämpimämpi ja kuivempi ilmasto luo täällä täysin erilaisen maailman kuin viileämmät ja kosteammat metsät vain muutama kilometri vuorille päin.
Huolimatta hyvin säilyneestä koskemattomasta aarniometsästä sen lähettyvillä on jäänteitä tärkeistä historiallisista kulttuurikohteista. Velebit-vuoriston monissa osissa on raunioita ja hylättyjä kyliä. Nämä ovat jäänteitä enimmäkseen nomadeiden kausittaisista asunnoista; he ovat vaeltaneet vuodenaikojen mukaan ylös vuorille ja alas laaksoihin ja rannikolle. Jotkut näistä asumuksista ovat olleet melko laajoja sisältäen pysyviä asumuksia, joissa perheet asuivat. Nämä jäljet muinaisesta asutuksesta, vaikkakin täysin hylättyjä kuin aavekaupunkeja pienoiskoossa, ovat hyvin arvokkaita kulttuurijäänteitä muinaisista kroatialaisista. Vanhoissa kaivoissa, muureissa ja jopa kokonaisissa hiljalleen hajoavissa taloissa näkyy kiinnostavasti, kuinka puuntaimia ilmestyy kivien väliin ja metsä valtaa kulttuurin jäännöksiä vähitellen. Vielä nykyäänkin jotkut Velebitin asukkaat pystyvät kiipeämään vuoren rinnettä helpon tuntuisesti 1500 m ylös ja takaisin. Mäntyjen pääasiallinen hyötykäyttö oli pihka, jota kutsutaan nimellä ”Paklina”; sitä käytettiin haavoihin, polttoaineena soihduissa sekä veneiden tervaamiseen. Mäntyjä ei käytetty polttopuuna eikä rakennusmateriaalina, mikä selittää sen, miksi aarniometsässä ei näy ihmisen vaikutusta lukuun ottamatta harvoja mäntyjä alueen reunoilla, joissa näkyy arpia pihkan valuttamisesta.
Lähes puhtaat mustamäntymetsät ovat avoimia ja valoisia. Metsässä on sekä korkeita suorarunkoisia puita että kitukasvuisia käkkäröitä kasvupaikasta riippuen. Punertavien runkojen ja syvänvihreän heinikon vallitsevat värejä rikkovat vain valkoiset kalkkikivikalliot. Avoimesta aluskasvillisuudesta johtuen vaeltaminen tämän vanhan metsän läpi on helppoa kuin puistossa. Puiden tuuheat ja kompleksiset latvukset ovat vastakohta avoimelle tilalle puiden ympärillä. Joidenkin mäntyjen latvustot kuuluvat lajinsa ainutlaatuisimpiin Velebitillä. Lumen, Adrian kesän auringon ja vuorilta laskeutuvien ”Bura”-tuulien muotoilemina nämä ”jättiläis-bonsait” ovat erikoisimmillaan suojattomilla kasvupaikoilla: rungoista saattaa lähteä oksia lähes 30 m leveään latvukseen vain 1–2 m korkeudelta. Alarinteillä ja suojaisissa laaksoissa metsät ovat korkeita pylväikköjä, joissa puilla on vaakasuorien oksien muodostama laaja ja tuuhea latvus korkealla maanpinnan yläpuolella. Suotuisilla kasvupaikoilla männyt saavuttavat usein 1 m läpimitan ja jotkut yksilöt ovat vielä huomattavasti suurempia. Korkeimmat männyt ovat yli 30-metrisiä.
Tuulekaadot näyttävat oleavan Borov Vrhin alueella suhteellisen harvinaisia huolimatta altistumiselle voimakkaille merituulille, koska suojattomilla paikoilla männyt ovat matalampia ja kaatuvat harvoin juurineen voimakkaimmissakin myrskyissä. Kuloja on kuitenkin esiintynyt näillä rannikkorinteillä kuivenevien ja kuumenevien kesien johdosta ja kulot ovatkin tärkein luonnollinen häiriötekijä. Todennäköisesti historialliset kulot ovat edistäneet mustamännyn taimettumista ja mahdollistaneet männyn muodostaa puhtaita metsiä syrjäyttäen pyökin (Fagus sylvatica) suurimmalla osalla alueesta. Vuorilla kauempana rannikosta kulot ovat hyvin harvinaisia eikä niillä juuri ole vaikutusta metsän kehitykseen. Borov Vrhillä kasvaa sopivilla kasvupaikoilla myös vanhoja pyökkimetsiköitä, joiden pinta-ala on kuitenkin pienempi kuin mäntymetsän. Rehevät pyökkimetsiköt mäntymeren keskellä tarjoavat kuitenkin täällä harvinaista monimuotoisuutta.
Suurimmat pyökit ovat vaikuttavia – monet niistä ylittävät 330 cm ympärysmitan ja 35 m korkeuden. Eräs pyökki aarniometsän rajalla on ympärysmitaltaan n. 480 cm. Sillä on yksi massiivinen vaakasuora oksa, mistä voisi päätellä, että puu aloitti kasvunsa lähellä aukkoa, minkä vuoksi se olisi kasvanut leveämmäksi ja matalammaksi. Metsässä on kuitenkin monta muuta pyökkiä, jotka ovat vain hieman pienempiä mutta selkeästi metsässä kasvaneita korkeita ja suorarunkoisia puita.
Borov Vrh on hyvin tärkeä metsä auttaen meitä ymmärtämään lajien levinneisyyksiä sekä alueen ilmastohistoriaa. Sen syrjäisyyden, koskemattomuuden ja kasvupaikkojen moninaisuuden ylittää vain sen ainutlaatuisuus. Yhtenä maailman viimeisistä koskemattomista rannikon mustamäntymetsistä se tarjoaa harvinaisen näkymän lähes unohdettuun luontotyyppiin.
DJ (käännös KR)
Lähde: