Musta-Kotisen metsä, Suomi

Vain 15 ha kokonaispinta-alaltaan 232 ha laajuisesta Kotisten aarnialueesta on todellisuudessa aarniometsää; tätä ydinaluetta on kutsuttu ”Musta-Kotisen metsäksi”, koska sen luoteispää on Musta-Kotinen -nimisen järven kaakkoisrannalla sijaitseva niemi¹. Ikimetsää on tästä niemestä alkava, kohti kaakkoa Valkea-Kotisen lounaispuolelle ulottuva harjanne. Tästä metsästä ei löydy selviä merkkejä ihmistoiminnasta; todennäköisesti se on koskematon lukuun ottamatta yksittäisiä kaadettuja puita polun varrella lähellä Valkea-Kotisen lounaisrantaa¹. Metsähallitus suojeli metsän jo 1920-luvulla esimerkkinä koskemattomasta metsästä¹. Merkittäväksi metsän tekee sen sijainti eteläisimmässä Suomessa, missä koskematonta metsää ei ole enää juuri lainkaan jäljellä. Ydinalueensa ulkopuolella Kotisten aarnialue koostuu nuoremmasta metsästä ja jopa yhdestä hakkuuaukeasta. Ydinalue ulottuu Musta-Kotisen rannalta 154 metristä noin 170 m korkeudelle. Vuoden keskilämpötila on 3,6 °C ja sademäärä noin 640 mm ². Kallioperä on kiillegneissiä³.

Musta-Kotisen metsä on upeaa hämyistä mustikkatyypin tuoretta kangasmetsää (kuva alla). Kuusi (Picea abies) muodostaa 70 % puustosta¹. Haavan (Populus tremula) osuus on poikkeuksellisen suuri; yhdessä rauduskoivun (Betula pendula) kanssa se muodostaa 20 % metsästä¹. Männyn (Pinus sylvestris) osuus tässä metsässä on vain 10 % ¹. Metsä on enimmäkseen noin 30 m korkuista, mutta korkeimmat kuuset kohoavat selvästi sen yläpuolelle. Lähellä Musta-Kotista kasvaa kaksi noin 40-metristä kuusta. Nämä voi selvästi nähdä järven yli sen lounaisrannalta. Kuusista korkeampi oli vuonna 2020 40,5-metrinen – huomattava mitta Suomessa, onhan Suomen korkein kuusi (ja samalla korkein luontainen puu) 45-metrinen (ja vain 12 km päässä!)⁴. Puuston kokonaismäärä on boreaaliseksi metsäksi poikkeuksellisen suuri: 600–700 m³/ha ⁵. Puuston keski-ikä on 150–250 vuotta; jotkut isot männyt ovat yli 300-vuotiaita ¹ (kuva oikealla). Pieniä tuulenkaatoaukkoja on siellä täällä. Kuolleen puun määrä – lahoamisen eri asteissa – on huomattava¹. Elävien mäntyjen rungoissa näkyy jälkiä useammasta yli 100 vuoden takaisesta metsäpalosta¹. Mäntyä näkyy käytännössä vain vanhoina puina ja se tulee vähitellen häviämään metsästä, jos metsäpalo ei anna sille mahdollisuutta uusiutua. Harjanne on niin matala, että metsä on melko samanlaista koko alueella; lounaisrinteellä ja harjanteen päällä on hiukan enemmän mäntyä ja kuuset ovat pienempiä. Aluskasvillisuus koostuu pääasiassa mustikasta (Vaccinium myrtillus) ja sammalista. Oravanmarja (Maianthemum bifolium) on paikoitellen runsas.

Kaksi polkua johtaa koskemattoman metsän reunoille. Ensimmäinen on itse asiassa aluksi pieni tie. Se alkaa Ruuhijärventieltä läheltä Pikkuahoa. Kartoissa se on merkitty ainoastaan lähes Musta-Kotisen rannalle saakka mutta se jatkuu kapeana polkuna koskemattoman metsän rajalle saakka. Toinen polku alkaa Koivusuontieltä Valkea-Kotisen eteläpuolelta ja menee Valkea-Kotisen etelä- ja lounaisrannalle. Sitä vastoin karttoihin merkitty polku Ruuhijärventieltä läheltä Vahtervehmasta Valkea-Kotiselle on kasvanut umpeen ja käveleminen sitä pitkin on monin paikoin mahdotonta. Koskemattomassa metsässä kaatuneet puut ja kivikot hidastavat etenemistä paikoitellen, mutta yleisesti ottaen vaeltaminen on melko helppoa umpimetsässäkin. Muutamaa tutkijoiden koealaa lukuun ottamatta metsässä ei näy ihmisten jälkiä. Alue on kuitenkin pieni, ennen kaikkea kapea. Se on myös linnuntietä vain noin 500 m päässä lähimmästä tiestä, joten kovaäänisemmät autot kuuluvat Kotisille saakka. Aarnialue sijaitsee Evon retkeilyalueen kyljessä. Retkeilyalue merkittyine reitteineen, tulipaikkoineen ja laavuineen on suosittu vaelluskohde, vaikkei se ole suojelualue: hakkuut, metsästys jne. on retkeilyalueella sallittu.

KR

Lähteet:

1. https://www.google.com/maps/d/viewer?mid=132KM6NCPTtxUAtvsNsMQf1mdwEM&vps=3&hl=en&ie=UTF8&oe=UTF8&msa=0&ll=61.242765124225386%2C25.058725000000006&z=16
2. https://en.climate-data.org
3. Hatakka, T. (2011): Maaperän ja pohjaveden geokemiallinen koostumus Valkea-Kotisen alueella. Teoksessa: Vuorenmaa, J., Arvola, L. & Rask, M.: Hämeen ympäristö muutoksessa: Kaksikymmentä vuotta ympäristön huippututkimusta Valkea-Kotisen alueella. Suomen ympäristökeskus.
4. Finnish Forest Research Institute, henk.koht. tied. (2020)
5. Kallonen, S. (2011): Kotisten luonnonsuojelualue. Teoksessa Vuorenmaa, J., Arvola, L. & Rask, M.: Hämeen ympäristö muutoksessa: Kaksikymmentä vuotta ympäristön huippututkimusta Valkea-Kotisen alueella. Suomen ympäristökeskus.