Rothwald

Rothwaldin aarniometsä, Itävalta

Rothwald on Alppien suurin vanhojen metsien jäänne1. Vaikka sen ympäristössä suoritettiin 1700-luvun puolivälistä lähtien suuria hakkuita, säästyi Rothwald syrjäisyytensä, topografiansa ja kahden osavaltion välissä sijaitsevan paikkansa ansiosta2. Vuonna 1875 se siirtyi Rothschildin perheen hallintaan, joka ei hyväksynyt minkäänlaisia hakkuita Rothwaldissa vaan käytti sitä metsästykseen sekä virkistysalueena2. Vuonna 1943 vanha metsä suojeltiin virallisesti2 ja nykyään se kuuluu Dürrensteinin erämaa-alueeseen. Vuonna 2017 erämaa-alue lisättiin Ancient and Primeval Beech Forests of the Carpathians and Other Regions of Europe -maailmanperintöalueeseen. Myös siitepölyanalyysit ovat vahvistaneet, että Rothwald on todellinen ikimetsä1. Rothwald jakautuu kahteen osaan: ”suuri aarniometsä“ (2,4 km2) ja ”pieni aarniometsä” (0,5 km2). Alun perin aarniometsä oli yhtenäinen ja pinta-ala suurempi; valitettavasti Moderbachin varrelta kahden nykyisen osa-alueen välistä otettiin puuta vuoden 1966 myrskytuhojen jälkeen, mikä johti ikimetsän jakautumiseen kahtia2.

Rothwald sijaitsee 940 metristä aina metsänrajalle 1500 metrin korkeudelle saakka kalkkikivellä3 ja käsittää sekä jyrkkiä rinteitä että lähes tasaista maata. Pääpuulajit ovat euroopanpyökki (Fagus sylvatica), saksanpihta (Abies alba) ja kuusi (Picea abies). Aarniometsässä on yli 500-vuotiaita saksanpihtoja ja kuusia, ja 450-vuotiaita pyökkejä2. Muut, paljon harvinaisemmat, puulajit ovat vuorivaahtera (Acer pseudoplatanus), metsävaahtera (Acer platanoides), vuorijalava (Ulmus glabra), raita (Salix caprea), saksanpihlaja (Sorbus aria, syn. Aria edulis) 2, itävallanpihlaja (Sorbus austriaca, syn. Hedlundia austriaca), kotipihlaja (Sorbus aucuparia) ja euroopanmarjakuusi (Taxus baccata) 1. Rothwaldissa on joitain runsaspuustoisia paikkoja, jopa 1577 m3/ha on mitattu pienellä alalla3, mutta suurin osa metsästä on huomattavasti harvempaa. Sitä vastoin lahopuuta on runsaasti kaikkialla (kuva alla).

Rothwaldissa on runsaasti lahopuuta

Vaikka puuta ei ole hakattu, ei metsä ole luonnontilassa: Noin vuoteen 1870 saakka alueella oli luonnollinen suurten kasvinsyöjien tiheys, mutta se kasvoi sen jälkeen petoeläinten hävittämisen ja talviruokinnan johdosta1. Sen seurauksena kasvinsyöjille herkin puulaji saksanpihta ei ole pystynyt uusiutumaan 1800-luvun lopulta lähtien1 ja tulee häviämään, mikäli nykyinen kasvinsyöjien määrä säilyy ennallaan3. Myös muiden puulajien, jopa kuusen, taimettuminen näyttää kärsivän.

Vuoden keskilämpötila on 3,7 °C ja sademäärä noin 2300 mm; kuukauden keskimääräinen sademäärä on koko vuoden yli 100 mm 2. Kallioperä koostuu dolomiitista ja kalkkikivestä4.

KR

Lähteet:

  1. Mayer, H., Neumann, M. & Schrempf, W. (1979): Der Urwald Rothwald in  den Niederösterreichischen Kalkalpen. Teoksessa Mayer, H. (toim.): Urwaldreste, Naturwaldreservate und Schützenswerte Naturwälder in Österreich. Institut für Waldbau, Universität für Bodenkultur, Wien.
  2. Gratzer, G. & Splechtna, B. (2014): Wissenschaftlicher Rundgang Rothwald.
  3. Schrempf, W. (1986): Waldbauliche Untersuchungen im Fichten-Tannen-Buchen-Urwald Rothwald und in Urwald-Folgebeständen. Teoksessa Mayer, H. (toim.): Urwaldreste, Naturwaldreservate und Schützenswerte Naturwälder in Österreich. Institut für Waldbau, Universität für Bodenkultur, Wien.
  4. Splechtna, B. E. & Gratzer, G. (2005): Natural disturbances in Central European forests: approaches and preliminary results from Rothwald, Austria. For Snow Landsc Res 79: 57–67.