Dobroč

Dobročský prales, Slovakia

Dobročský prales perustettiin jo 1913 1. Pinta-ala oli alun perin 50 ha ja laajennettiin myöhemmin 102 hehtaariin 1. Dobročský prales on tutkittu läpikotaisin. Pääpuulajit alkuperäisessä osassa ovat euroopanpyökki (Fagus sylvatica), saksanpihta (Abies alba) sekä kuusi (Picea abies). Näiden lisäksi puulajeja löytyy vain muutama, ainakin vuorivaahtera (Acer pseudoplatanus), metsävaahtera (A. platanoides) ja lehtosaarni (Fraxinus excelsior). Alkuperäinen osa on muuten hyvin lähellä luonnontilaa1, mutta saksanpihdan taimet puuttuvat – seuraus ylitiheistä kasvinsyöjien kannoista tällä alueella. Siten saksanpihdan osuus Dobročský pralesissa on laskenut viimeisinä vuosikymmeninä1 ja tulee laskemaan edelleen, jos voimakas kasvinsyöjien paine jatkuu. Tilanne on huomattavasti parempi Itä-Slovakiassa (ks. Stužica). Viime vuosina kirjanpainaja (Ips typographus) on tappanut jonkin verran kuusia. Suojelualueen uudempaa osaa hallitsee kuusi ja se on vähemmän luonnollinen. Dobročský pralesin läpi kulkee umpeenkasvanut vanha tie. Muuten alkuperäisessä osassa ei ole näkyvissä ihmisen jälkiä kuten sahattuja kantoja.

Metsä on tuottoisa, ja kaikki puulajit saavuttavat merkittäviä korkeuksia. Vuosina 2015 ja 2020 mittasin Nikon Laser 550A S ja TruPulse 200X -instrumenteilla seuraavat maksimikorkeudet: kuusi 58,1 m, saksanpihta 56,1 m, pyökki 46,4 m ja vuorivaahtera 39,85 m. Vähintään 54-metrisiä kuusia ja saksanpihtoja on useita. Lehtipuista mittasin vain muutaman puuyksilön, joten korkeampiakin voi hyvin olla. Eräs useampi vuosikymmen sitten kaatunut saksanpihta oli rinnankorkeusläpimitaltaan 193 cm ja tilavuudeltaan 55 m3 1. Saksanpihta tulee Dobročský pralesissa 450-vuotiaaksi, kuusi noin 350- ja pyökki 220–250-vuotiaaksi 1. Lahopuuta on paljon. Äärimmäisen harvinaisia kuolleella puulla eläviä vanhan metsän indikaattoreiksi kelpaavia sieniä on löydetty Dobročský pralesista, esim. sitruunakääpä (Antrodiella citrinella) ja pohjanrypykkä (Phlebia centrifuga) 2. Pensaskerros on harva ja koostuu lähinnä pyökintaimista. Kenttäkerros on myös harva johtuen hämärästä pohjoisrinteestä; siellä vallitsevat tuoksumatara (Galium odoratum), käenkaali (Oxalis acetosella), keltapeippi (Lamiastrum galeobdolon), haavayrtti (Sanicula europaea) ja saniaiset. Suurien vanhojen puiden (kuva alla) ja suuren lahopuun määrien ansiosta Dobročský pralesista välittyy hyvin aarniomainen ja esteettinen vaikutelma.

Suuri pyökki (edessä) ja pihta (vas.)

Dobročský prales sijaitsee pohjoiseen viettävällä melko loivalla rinteellä 720–1005 metrin korkeudella. Vuoden keskilämpötila on 4,5–5°C, ja vuotuinen sademäärä 890–960 mm 3. Kallioperän muodostavat granodioriitit, graniitit ja dioriitit3. Maaperä on tuottoisa3.

KR & TM

Lähteet:

  1. Korpel’, Š. (1995): Die Urwälder der Westkarpaten. Gustav Fischer Verlag.
  2. Holec, J. ym. (2018): Old-growth forest fungus Antrodiella citrinella – distribution and ecology in the Czech Republic. Czech Mycology 70(2): 127–143, (ISSN 1805-1421).
  3. Saniga, M. & Schütz, J.-P. (2001): Dynamik des Totholzes in zwei gemischten Urwäldern der Westkarpaten im pflanzengeographischen Bereich der Tannen-Buchen- und der Buchenwälder in verschiedenen Entwicklungsstadien. Schweiz. Z. Forstwes. 152 10: 407–416.