Mittelsteighütte

Mittelsteighütten aarniometsäalue, Bayerischer Waldin kansallispuisto, Saksa

Bayerischer Waldin kansallispuistossa sijaitseva metsäalue nimeltään ”Mittelsteighütte” on ilmeisestikin aarniometsä, kantaahan se lisänimeä ”aarniometsäalue” (”Urwaldgebiet”) jo otsikossaan ja on tällä nimellä Saksassa tunnettu. 1 Mittelsteighütten esimerkki näyttää, kuinka vaikea ja monimerkityksinen termi ”aarniometsä” voi olla.

Noin 38 ha suuruinen Mittelsteighütte sijaitsee Große Falkenstein -vuoren lounaisrinteellä 705–800 m korkeudella. Mittelsteighütte on siten ainoa Bayerischer Waldin alarinteillä sijaitseva ikimetsäjäänne ja suojeltiin sotilaallisista syistä (Baijerin rajan puolustusta varten) jo vuonna 1761. Vuonna 1914 Mittelsteighütte määriteltiin ”suoja-alueeksi” (”Schonbezirk”) ja vuonna 1939 luonnonsuojelualueeksi, kunnes se lopulta vuonna 1997 liitettiin Bayerischer Waldin kansallispuiston osaksi. Vuotuinen keskilämpötila on 5,5–6,5 °C ja sademäärä 1100–1300 mm. Metsä koostuu enimmäkseen euroopanpyökistä (Fagus sylvatica), saksanpihdasta (Abies alba) ja kuusesta (Picea abies). Vuorivaahteraa (Acer pseudoplatanus) on vähemmän ja lisäksi muutamia yksittäispuita vuorijalavaa (Ulmus glabra), isolehtilehmusta (Tilia platyphyllos) ja marjakuusta (Taxus baccata).2

Mittelsteighütte sijaitsee välittömästi Zwieslerwaldhaus-nimisen kylän vieressä. Kaksi merkittyä polkua johtaa ikimetsän läpi. Koska se kuuluu kansallispuiston ydinalueeseen, ei poluilta saa poiketa.  Alueen koillisosassa on myös 400 m² laajuinen niitty, jäännös aiemmasta laitumesta, jolla on pidetty vuohia. Lukuisat mahtavat yli 50-metriset puut ja yli 150 m³/ha kuollutta puuta (kuva alla) antavat metsälle todellakin hyvin aarniomaisen vaikutelman.

Vanhojen metsien tunnuslajin liekohärän (Ceruchus chrysomelinus) toukat kehittyvät tällaisissa paksuissa kuolleissa pihdan rungoissa

Lähemmin tarkasteltuna Mittelsteighütte ei kuitenkaan ole „koskematon“ metsä: myös pitkän suojeluhistoriansa aikana vuodesta 1761 lähtien on metsässä ollut ihmisen vaikutusta. Vuoteen 1914 saakka vain muutamia yksittäisiä runkoja käytettiin lasiteollisuuden hyväksi.2 Vuosien 1930 ja 1935 välissä metsästä otettiin tuulen kaatamia puita 3985 kuution verran. 38 hehtaarin pinta-alalle laskettuna tämä puumäärä vastaa täysimittaista harvennushakkuuta. Siihen aikaan vastuullisen Zwiesel-Westin metsänhoitoviraston mielipide asiaan oli: „Ajatus jättää tämä kaikki arvokas puu lahoamaan on utopistinen.“ 3 Vastaavanlainen tilanne sattui Rothwaldin aarniometsässä (Itävallassa).

Lisäksi Mittelsteighüttessä kaadettiin noin vuoteen 2010 saakka vanhat ja lahot puut vaellusreitin varrelta turvallisuussyistä. Runkoja ei tosin poistettu metsästä mutta kannot ja sahausjäljet ovat vielä näkyvissä. Näiden lisäksi tulevat vielä epäsuorat ihmisen vaikutukset kuten ylitiheiden kasvinsyöjäpopulaatioiden vaikutus taimiin ja aluskasvillisuuteen: Koko Falkensteinin alueella kansallispuistossa vaikutus saksanpihtaan on hyvin suuri: Mittelsteighüttestä löytyy vain vähän pihdan taimia. Nykyään aluetta luonnehtii nuorten pyökkien kerros ja se tuleekin kehittymään kohti puhdasta pyökkimetsää samoin kuin Žofínský-prales.

Onko „Mittelsteighütten aarniometsäalue” niin monien ihmisen toimenpiteiden jälkeen vielä jotain sellaista kuin aarniometsä? Pohdimme tätä kysymystä kriittisesti tämän nettisivuston pystyttämisen yhteydessä. Tosiasia on: koskematon tämä metsä ei ole; Bayerischer Waldin muissa ”aarniometsäjäänteissä” kuten Höllbachgsprengissä tai Rachelseewandisssa on ollut vähemmän ihmisen vaikutusta. Siitä huolimatta Mittelsteighüttestä löytyy koko joukko lajeja, joita tutkijat pitävät vanhan metsän indikaattoreina ja ovat koko muussa Saksassa äärimmäisen harvinaisia tai jopa hävinneitä; tässä vain muutama esimerkki:

Phellinus pouzarii on kääpä, joka kasvaa vanhalla saksan- ja nordmanninpihdan (Abies nordmanniana) lahopuulla; maailmanlaajuisesti tunnetaan alle 10 esiintymää. Nämä sijaitsevat koskemattomissa ja suurissa ikimetsäjäänteissä kuten Biogradska Goran kansallispuistossa (Montenegro) ja Rothwaldin aarniometsässä. Mittelsteighütte on tämän vanhojen metsien lajin ainoa esiintymispaikka Saksassa. 4

Äärimmäisen uhanalainen liekohärkä kuuluu vanhojen metsien tunnuslajeihin.5 Se esiintyy tosin myös muutamassa muussa saksalaisessa metsässä; Mittelsteighüttessä sillä on kuitenkin erityisen suuri populaatio ja koko Bayerischer Waldin esiintymän painopiste. 5

Muita esimerkkejä lajeista, jotka esiintyvät vain vanhoissa metsissä ja joita löytyy Mittelsteighüttestä, ovat lahopuulla kasvava sitruunakääpä (Antrodiella citrinella)4, kääpäorakas (Climacodon septentrionalis) ja koivulatikka (Aradus betulae). 6

Sitruunakääpä ja liekohärkä ovat levinneet vuoden 2010 jälkeen Mittelsteighüttestä jälleen kansallispuiston muihin osiin. Tämä osoittaa, että tällaiset vanhat suojelualueet ovat enemmän kuin vain ”metsämuseoita”: Ne voivat olla harvinaisille vanhojen metsien lajeille refugioita, joista ne voivat jälleen levitä, jos tietyt habitaatit (esim. lahopuu) yleistyvät jälleen ympäristössä. 7

Onko Mittelsteighütte aarniometsä? Tämä kysymys jää auki: Mittelsteighütte ei ole aarniometsä koskemattoman metsän mielessä, ja ainakin polun varrella näkyy edelleen ihmisen vaikutuksen jälkiä. Mittelsteighüttellä on kuitenkin siitä huolimatta koko Saksan mitassa merkitystä useille lajeille, jotka voivat elää vain aarniomaisissa metsissä.

TM (käännös: KR)

Lähteet:

  1. Ks. esim. https://de.wikipedia.org/wiki/Urwaldgebiet_Mittelsteighütte
  2. Löfflmann, Hartwig 1988: Urwaldbestand Mittelsteighütte im Forstamt Zwiesel; Waldwachstumskundliche Beobachtungsfläche ”ZWI 137”; Ertragskundliche Zustandsaufnahme und Strukturanalyse (diplomityö, LMU München)
  3. Englmaier, Karl-Heinz 2017: Geschichte des Nationalparks Bayerischer Wald und seiner Nationalparkregion (Nationalparkverwaltung Bayerischer Wald)
  4. Moning, Christoph ym. 2009: Ökologische Schlüsselwerte in Bergmischwäldern als Grundlage für eine nachhaltige Forstwirtschaft (Wissenschaftliche Reihe Nationalpark Bayerischer Wald – 19)
  5. Müller, Jörg ym. 2005: Urwaldrelikt-Arten – Xylobionte Käfer als Indikatoren für Strukturqualität und Habitattradition (Waldoekologie online Heft 2)
  6. Gossner ym. 2017: Wanzenfunde anlässlich des 42. Treffens der „Arbeitsgruppe Mitteleuropäischer Heteropterologen“ im Zwieseler Winkel, Nationalpark Bayerischer Wald, Beiträge zur bayerischen Entomofaunistik 17:19–42, Bamberg (2017), ISSN 1430-015X
  7. Müller, Jörg & Bässler, Claus 2009: Importance of natural disturbance for recovery of the rare polypore Antrodiella citrinella Niemelä & Ryvarden (Fungal Biology 114)