35 hehtaarin laajuinen Wasserkar Blühnbachin laaksossa on subalpiininen euroopanlehtikuusen (Larix decidua) ja kuusen (Picea abies) vallitsema aarniometsä. Se on hyvin vaikeapääsyinen, etenkin sen ylemmät osat. Koska Blühnbachstraßen varrelle ei saa pysäköidä ilman erityislupaa, on ensin käveltävä 11 km Tenneckistä. Wasserkaria ei ole merkitty mitenkään. Se sijaitsee pohjoiseen viettävällä jyrkällä rinteellä, jolle pääsee ainoastaan alhaalta eli pohjoisesta. Muilta suunnilta vanhaa metsää suojaavat korkeat kallioseinämät (kuva oikealla). Wasserkarin alimmassa osassa on mahdollisesti hakattu puita, ainakin tuulenkaatoja on korjattu talteen¹. Sen jälkeen ylöspäin noustessa seuraa kuitenkin hyvin jyrkkä kallionmurtuma, josta pääsee läpi vain parista kohdasta. Näillä hyvin jyrkillä kallioilla kasvaa matalia vuorimäntytiheikköjä (Pinus mugo), jotka tekevät läpipääsyn vieläkin vaikeammaksi. Tämä kallionmurtumavyöhyke on suojannut Wasserkarin ylempiä osia, jotka ovat enimmäkseen koskemattomia¹. Laidunnukseen alue on ollut liian pieni¹.

Kallionmurtuman yläpuolella rinne on hiukan vähemmän jyrkkä. Kuusi on valtapuu 1350 metriin saakka, sitten kuusi yhdessä lehtikuusen kanssa, ja 1550 metristä puurajalle 1700 metriin saakka vallitsee lehtikuusi yksin¹. Kuusentaimia on paljon myös lehtikuusimetsässä mutta ne eivät siellä kasva isoiksi kylmyyden vuoksi¹. Metsässä on myös muutama kotipihlaja (Sorbus aucuparia) ja saksanpihlaja (Sorbus aria, syn. Aria edulis). Wasserkarissa lehtikuusi saavuttaa noin 30 metrin korkeuden. Metsä on avointa; tuulenkaatoja on paljon. Petojen puuttuessa gemssin (Rupicapra rupicapra) ja saksanhirven (Cervus elaphus) vaikutus metsän uusiutumiseen on merkittävä¹, ja niiden jälkiä ja polkuja näkyy paljon. Ihmisen jälkiä ei sen sijaan näy lainkaan. Maisemat ovat komeat, korkeimmat ympäröivistä huipuista yltävät yli 2400 metriin. Sademäärä on 1500 mm/v (maksimi kesällä) ja vuoden keskilämpötila (luultavasti alimmassa osassa) 4 °C ¹. Maaperä on kalkkipitoinen¹.

KR