Höllbachgsprengin aarniometsäalue, Bayerischer Waldin kansallispuisto, Saksa
Aarniometsän peittämä Höllbachgspreng sijaitsee Großer Falkenstein -vuoren ylemmillä itärinteillä 990–1200 m korkeudella. Vuoden keskilämpötila on 4,5 °C. Kallioperä koostuu kiilleliuskeesta. Kolme vuoripuroa yhtyy täällä kylmänkosteassa painanteessa Großer Höllbach -puroksi, joka virtaa vanhan metsän läpi lukuisina pieninä koskina (kuva alla) ja muodostaa sen pohjoisrajalla vesiputouksen.
Höllbachgsprengin suojeluhistoria on samankaltainen kuin Mittelsteighüttellä ja Bayerischer Waldin muilla ”aarniometsäalueilla”: Jo vuonna 1863 määräsi Baijerin kuningas Max II, että alue tulee säilyttää luonnontilassa. Vuonna 1914 rajattiin tänne ”suoja-alue” (”Schongebiet”), josta luotiin vuonna 1941 51,3 ha suuruinen virallinen luonnonsuojelualue. Vuonna 1978 alue sisällytettiin ydinalueena 96,4 ha suuruiseen luonnonmetsiensuojelualueeseen (”Naturwaldreservat”). Vuodesta 1997 lähtien Höllbachgspreng on osa Bayerischer Waldin kansallispuistoa. Jyrkällä ja kallioisella paikalla sijaitseva Höllbachgspreng oli paljon vaikeammin saavutettavissa kuin Mittelsteighütte, eikä alueella näy nykyään mitään merkkejä metsän mahdollisesta historiallisesta käytöstä. Vastarinteellä Höllbachin itäpuolella on metsää sitä vastoin hoidettu ja käytetty intensiivisesti aina kansallispuiston laajennukseen saakka vuoteen 1997.
Aarniometsän etelärajalla 970 m korkeudella Höllbach padottiin 1800-luvulla tekolammeksi nimeltään ”Höllbachschwelle”. Tarkoituksena oli uittaa puuta Höllbachia pitkin etelään. Tähän tarkoitukseen kunnostettu uoma on sittemmin palautettu luonnonmukaiseen tilaan kansallispuiston toimesta. Vaikka tämä osa sijaitsee alkuperäisen luonnonsuojelualueen ulkopuolella, löytyy myös täältä Höllbachin länsipuolelta aarniomaista metsää suurine vanhoine sekä kuolleine puineen. Falkensteinille johtava vaellusreitti kulkee Höllbachgsprengin läpi. Höllbachschwellellä on puumaja, jonka voi vuokrata yöpymiseen.
Höllbachgsprengistä löytyy monimuotoinen mosaiikki erilaisia metsätyyppejä ja elinympäristöjä. Huomionarvoisia ovat etenkin erittäin hyvin säilyneet Bayerischer Waldille harvinaiset rotkometsätyypit kuten subalpiininen vaahtera–pyökkimetsä sekä jalava–vuorivaahtera -rotkometsä. Jyrkiltä rinteiltä löytyy myös korkean ruohovartisen kasvillisuuden vallitsemia paikkoja, joilla kasvavat mm. pohjansinivalvatti (Lactuca alpina), valkoruttojuuri (Petasites albus, kuva alla) ja alppivuohenjuuri (Doronicum austriacum). Täältä löytyvät entisten laitumien vaahteroiden jälkeen kansallispuiston suurimmat vuorivaahterat (Acer pseudoplatanus, kuva oikealla). Kansallispuiston laserkeilausmittauksissa on löytynyt useampia yli 50-metrisiä kuusia vanhan metsän alueella. Lisäksi Höllbachgsprengistä löytyy maailman korkein luotettavasti mitattu 23,5-metrinen kotipihlaja (Sorbus aucuparia). Aarniometsän lounaisosia vallitsevat louhikkoiset kuusen (Picea abies) vallitsemat metsät. Vanhat kuusikot ovat vähitellen kuolemassa kirjanpainajan (Ips typographus) massaesiintymisiin.
Muuttohaukka (Falco peregrinus) pesii säännöllisesti alueen kallioseinämillä. Muuten Höllbachgspreng on metsän luonnollisesta rakenteesta huolimatta linnustoltaan köyhä: eläintieteilijä Wolfgang Scherzinger löysi 1980-luvun puolivälissä alueelta vain 36 lintulajia. Syyksi hän epäili epäedullista paikallisilmastoa (kylmä ilmavirtaus ylemmiltä rinteiltä puroa pitkin) ja eristynyttä sijaintia siihen aikaan intensiivisesti hoidettujen talousmetsien keskellä.
Bayerischer Waldin kaikista ”aarniometsäalueista” on Höllbachgspreng luultavasti esteettisesti kaunein ja erityisen ”valokuvauksellinen”: Suuret määrät kuollutta puuta ja lukuisat suuret vanhat puut, erityisesti vanhat ja osittain epifyyttien, esim. pohjankallioimarteen (Polypodium vulgare), peittämät vuorivaahterat luovat metsälle aarniomaisen ilmeen. Tiettyjen paikkojen rehevä kasvillisuus, jyrkät kalliomuodostumat ja niiden keskellä pauhaava Höllbach (”helvetinpuro”) koskineen ovat valokuvaajille kiitollisia kohteita ja kenelle tahansa ikimetsäkokemus, jota Mittelsteighüttesta ja Hans-Watzlik-Hainista poiketen eivät sahatut kannot pilaa.
MT (käännös KR)
Lähteet:
https://de.wikipedia.org/wiki/H%C3%B6llbachgspreng
Preuhsler, T. 1997: Waldwachstumskundliche Beobachtungen im Fichten/Tannen/Buchen-Urwaldreliktbestand „Höllbachgspreng“ bei Zwiesel. Allgemeine Forst und Jagdzeitung Heft 6/7 1997).
Scherzinger, Wolfgang 1985: Vögel im Urwald: Die Vogelwelt der Urwaldgebiete im Inneren Bayerischen Wald (Nationalparkverwaltung Bayerischer Wald 1985).
https://www.monumentaltrees.com/en/deu/bavaria/regen/9732_hollbachgspreng/