Badínsky Prales, Slovakia

Badínsky Pralesista vain jo vuonna 1913 suojeltu 30 ha laajuinen ydinalue on aarniometsää; se sijaitsee loivalla koillisrinteellä 690–875 m korkeudella; ydinaluetta ympäröi 123 ha laajuinen puskurivyöhyke¹. Vuoden keskilämpötila on 5.3–5.8 °C ja sademäärä 850–950 mm; kallioperä on andesiittia². Maannokset kuuluvat Länsi-Karpaattien parhaisiin³.

Alun perin vanhan metsän muodostivat euroopanpyökki (Fagus sylvatica) ja saksanpihta (Abies alba), molemmat lähes 50 % osuudella³. Alueen saksanpihdat kärsivät kuitenkin suuresti 70- ja 80-lukujen rikkidioksidipäästöistä⁴, joiden alkuperä oli todennäköisesti läheisessä Banská Bystrican teollisuuskaupungissa. Sen jälkeen päästöjen voimakas vähentäminen on parantanut pihtojen vointia, mutta saksanhirven (Cervus elaphus) ylitiheä kanta on estänyt ja estää uusia pihdan sukupolvia korvaamasta kuolevia puita². Vuonna 1977 pihdan osuus oli 24 %, vuonna 1987 18 % ³ ja vuonna 2008 vain 11 % ². Sen jälkeen pihdan osuus on laskenut edelleen, ja monet ikimetsän osat ovat nykyään lähes puhdasta pyökkimetsää (kuva oikealla). Aarniometsässä kasvaa myös hiukan vuorivaahteraa (Acer pseudoplatanus), lehtosaarnea (Fraxinus excelsior) ja vuorijalavaa (Ulmus glabra). Paikka on myrskyille altis, ja metsässä onkin ollut usein myrskytuhoja³. Vuonna 1947 myrsky teki metsään 6 hehtaarin aukon². Aukon valtasivat ensin pioneeripuut, varsinkin raita (Salix caprea), vähemmässä määrin myös haapa (Populus tremula) ja rauduskoivu (Betula pendula); myöhemmin kliimaksivaiheen lajit pyökki ja jossain määrin myös vuorivaahtera ovat levinneet entiselle tuulenkaatoaukolle³. Nykyään suurin osa raidoista makaa jo maassa (kuva alla). Tämä tuulenkaatoaukko on ollut ja on edelleen erinomainen paikka tutkia luonnollista sekundäärisukkessiota, ja Badínsky Prales ylipäätään on läpikotaisin tutkittu.