Lizardoia, Espanja

Lizardoian ja Aztaparretan pyökki–pihtametsät muodostavat Pyreneiden viimeiset aarniometsäjäänteet, jotka ovat säilyneet koskemattomina luonnollisesta ja historiallisista syistä. Molemmat on suojeltu luonnonpuiston omaisina suojelualueina (”Reserva Integral”) vuodesta 1986.

Ne sijaitsevat Pyreneiden länsiosassa subalpiinisessa vyöhykkeessä, jota luonnehtii vuoristoilmasto ja Atlantin valtameren vaikutus. Ne sijaitsevat pitkässä yhtenäisessä metsäalueessa Navarran provinssin (Espanja) koillisosassa lähellä Ranskan rajaa, missä Roncesvalles-Selva de Iratin ja Larra-Aztaparretan suojelualueet yhdessä kattavat 244,94 km².

Tässä artikkelissa keskitymme erityisesti Lizardoian pyökki–pihtametsään. Se sijaitsee suuressa metsässä nimeltään “Selva de Irati” (171,79 km²) Lizardoian huipun (1198 m) luoteisrinteellä, joka muodostaa osan La Cuestión -vuoresta ja kuuluu Otsagabian kuntaan Roncal-Salazarin alueella.

Puskurivyöhykkeenä on vuonna 2011 perustettu Roncesvalles-Selva de Irati -suojelualue. Iratin metsän laajat pyökkimetsät ovat suurimmat ja parhaiten säilyneet Länsi-Euroopassa.

Kallioperä Iratin metsässä koostuu enimmäkseen tertiäärikauden kivilajeista, mutta sieltä löytyy myös kivilajaja Liitu-, Devoni- ja Ordovikikausilta. Länsiosassa on kvartsiittia ja liuskeita, keskiosassa vallitsee kalkkikivi.

Ilmastollisesti alue kuuluu subalpiiniseen vyöhykkeeseen, johon vaikuttaa Atlantin valtameren läheisyys. Vuotuinen sademäärä 1900 mm on tasaisesti jakaantunut ympäri vuoden ja vuoden keskilämpötila on 9,2 °C.

Maannokset ovat happamia tai hieman happamia suuren sademäärän vuoksi. Ylimmillä jyrkillä rinteillä maannokset ovat ohuempia ja herkkiä eroosiolle. Maannokset ovat vettä hyvin läpäiseviä ja niiden paksuus vaihtelee kallioperän ja jyrkkyyden mukaan. Suuresta sademäärästä johtuen alueella on paljon puroja.

Lizardoian metsätyyppi on pyökki–pihtametsä (kuva alla), jonka yleisin laji on euroopanpyökki (Fagus sylvatica); saksanpihta (Abies alba) vallitsee ylärinteillä ja varjoisemmilla rinteillä. Harvoihin muihin puulajeihin kuuluvat orjanlaakeri (Ilex aquifolium) ja kataja (Juniperus communis).

Vähän tiedetään tämän vuorialueen historiasta ennen 1600-lukua. Tuohon aikaan Iratin vuoristoalueet kuuluivat Ranskalle. La Cuestiónin metsät, ml. Lizardoian alue, olivat pitkään Espanjan ja Ranskan välisten alueriitojen ja taistelujen kohteena. Lopulta vuoden 1856 rajasopimus määräsi alueen Espanjalle. Tämän jälkeen alkoi pitkä oikeusprosessi Espanjan valtion ja Salazarin välillä siitä, kummalle alue kuuluu. Seurauksena oli, että vaikka Iratin metsän muita osia alettiin hakata, La Cuestiónin metsien hakkuu viivästyi. Lopulta vuonna 1960 alueen metsistä vastuussa oleva henkilö päätti, että pieni osa tästä pyökki–pihtametsästä tuli säilyttää suojelualueena, jota hän kutsui ”luonnon katedraaliksi”. Vuonna 1986 tämä pieni koskematon pyökkimetsä suojeltiin lailla.

Lizardoia sisältää 0,20 km² metsää, jota ei ole koskaan hakattu. Tätä osaa kutsuttiin “puistoksi” ennen nykyisen 0,64 km² laajuisen suojelualueen perustamista. Vaikka muut osat metsästä hakattiin ensimmäisen kerran 1950-luvulla, metsänhoitajat päättivät olla hakkamatta em. 0,20 km² alueen, mikä mahdollisti sen ikimetsästatuksen säilyttämisen.

Lizardoiassa kaikki ihmisen toiminta on kielletty lukuunottamatta tieteellistä tutkimusta ja koulutusta, joihin tarvitaan lupa. Ekosysteemin oletetaan kehittyvän luonnollisesti. Pyökkisekametsän luonnollista kehitystä ohjaavat luonnollinen taimettuminen ja puiden kaatuminen tuulen, lumen, vanhuuden ja muiden luonnollisten prosessien kautta. Alueelta ei ole vielä metsädynamiikan tutkimuksia, mutta tutkimusohjelma on pantu aluelle varmistamaan eri suojelutavotteiden saavuttaminen.

Alberto Cuervo (käännös KR)

Lähde:

Estudio del paisaje cultural de los hayedos primigenios de España declarados por UNESCO patrimonio de la humanidad y establecimiento de estrategias para su salvaguarda. 2019. Gobierno de España, Ministerio de cultura y deporte.