Välimeren alue

Tässä käsitellään hyvin lyhyesti Välimerenalueen alamaiden metsiä oletetussa luonnontilassa.

Välimerenalueen alamaan metsät eroavat perusteellisesti lauhkean vyöhykkeen metsistä Välimerenalueen pitkän kuivan ja kuuman kesän sekä siitä johtuvan metsäpalodynamiikan vuoksi¹. Ruohovartinen kasvillisuus kuihtuu kesän aikana, ja pääasialliset kasvukaudet ovat keväällä ja syksyllä². Monet kasvit kykenevät kasvamaan läpi leudon talven³. Samanlaisia ilmastoja esiintyy samoilla leveysasteilla muiden mantereiden länsipuolilla: Kaliforniassa, Chilessä, Etelä-Afrikassa sekä Lounais- ja Etelä-Australiassa.

Alamailla vallitsevat ikivihreät lehtipuut ja erilaiset männyt, esim. rautatammi (Quercus ilex), korkkitammi (Q. suber), johanneksenleipäpuu (Ceratonia siliqua), oliivi (Olea europaea), alepponmänty (Pinus halepensis), turkinmänty (P. brutia), rannikkomänty (P. pinaster) ja pinja (P. pinea) ². Etenkin hieman korkeammilla alueilla kasvaa myös kesävihantia tammia, kuten nukkatammi (Q. pubescens), turkintammi (Q. cerris), pyökkitammi (Q. faginea) ja marokontammi (Q. canariensis), kaksi viimeksi mainittua vain Iberian niemimaalla².

Nykyään hyvin harvinainen hyvin kehittynyt välimerellinen tammimetsä voi olla tuuhea, varjoisa, yli 20 m korkea metsä. Jos latvusto on avoimempi, pensaskerros on rikas; yleisiä lajeja, joista monet voivat tulla pieneksi puuksikin, ovat lännenmansikkapuu (Arbutus unedo), idänmansikkapuu (Arbutus andrachne, vain idässä), laakeriheisi (Viburnum tinus), härmäkuusama (Lonicera implexa), mastiksipistaasi (Pistacia lentiscus), tärpättipistaasi (Pistacia terebinthus), kaitapiipensas (Phillyrea angustifolia), leveäpiipensas (Phillyrea latifolia), välimerenpaatsama (Rhamnus alaternus), kermestammi (Quercus coccifera), pensashevonpalko (Hippocrepis emerus), pikkuruskus (Ruscus aculeatus) ja okakataja (Juniperus oxycedrus) ³. Puilla kasvaa liaaneja, kuten ikiköynnösruusu (Rosa sempervirens), euroopanmuratti (Hedera helix) ja tuoksukärhö (Clematis flammula) ³. Kasveilla on paljon sopeutumia kuloihin, kuten serotiinisia kuumuudessa avautuvia käpyjä ja hedelmiä, paksuja tulenkestäviä kaarnoja sekä kyky tehdä juuri- ja tyvivesoja kulon jälkeen. Välimerenaluetta pidetään maailman kolmanneksi rikkaimpana kasvien monimuotoisuuskeskuksena⁴, sijaitsihan siellä useampi jääkausien aikainen refugi⁵.

Välimerenalueen vuoristometsät muistuttavat lauhkean vyöhykkeen metsiä.

KR

Lähteet:

1. Karavani, A. ym. (2018): Fire-induced deforestation in drought-prone Mediterranean forests: Drivers and unknowns from leaves to communities. Ecological Monographs 88, 141–169.
2. Mayer, H. (1986): Europäische Wälder. Gustav Fischer.
3. Polunin, O. & Walters, M. (1985): A guide to the vegetation of Britain and Europe. Oxford.
4. Ecosystem Profile Mediterranean Basin Biodiversity Hotspot (2010). CEPF, Washington DC.
5. Mansourian, S., Rossi, M. & Vallauri, D. (2013): Ancient Forests in the Northern Mediterranean: Neglected High Conservation Value Areas. WWF.