Białowieżan kansallispuisto, Puola

”Hakkuita Euroopan viimeisessä aarniometsässä” tai ”neitseellisessä erämaassa”, kirkuivat kansainväliset otsikot, kun paikallinen metsähallinto yritti kamppailla ennennäkemätöntä kirjanpainajien (Ips typographus) massaesiintymistä vastaan kuuluisassa Białowieżan metsässä kaatamalla kuoriaisten valtaamia puita 2015–2018. Monta väitettä yhdessä otsikossa! Suomalaiselle on selvää, ettei kyseessä ole Euroopan ainoa aarniometsä, ks. myös mm. tämä nettisivusto. Katsotaanpa, moniko muista väitteistä on totta!

Białowieżan metsän koko vaihtelee lähteestä toiseen. Se voi olla 1250 km^{2 1}, 1345 km^{2 2}, 1450 km^{2 3} tai 1500 km^{2 4 5} sijaiten molemmin puolin Puolan ja Valkovenäjän rajaa. Puolan puoli voi olla kooltaan 580 km^{2 1}, 592 km^{2 2}, 600 km^{2 3 5} tai 625 km^{2 4}. Tämä kaikki ei kuitenkaan ole ikimetsää tai edes luonnollisen kaltaista metsää. Białowieżan kansallispuisto muodostaa 105 km² suuruisen osan Białowieżan metsästä⁴. Białowieżan kansallispuisto jakaantuu edelleen kahteen suojeluyksikköön: Orłówka ja Hwoźna. Jälkimmäinen (52 km²) liitettiin Białowieżan kansallispuistoon vasta 1996 ja on vähemmän luonnollinen. 51 km² laajuinen Orłówkan suojeluyksikkö, joka rajoittuu Hwoźna- ja Narewka-jokiin pohjoisessa ja lännessä, Valkovenäjän rajaan idässä ja aitaan etelässä, on Białowieżan kansallispuiston alkuperäinen vuonna 1921 suojeltu osa ja vain tämä osa tai suurin osa siitä, ehkä noin 40 km², on lähes koskematonta metsää⁶.

Białowieżan metsällä Białowieżan kansallispuiston ulkopuolella ei ole mitään tekemistä aarniometsän kanssa, vaan se on muutamaa pientä suojelualuetta lukuun ottamatta talousmetsää, jonka keinovalikoimaan kuuluvat siten hakkuut, mukaan lukien avohakkuut, metsänistutus pääasiallisena uudistusmenetelmänä ja isompien eläinten kannan säätely^{3 5}. Pienimuotoinen puun käyttö alkoi jo 1600-luvulla ¹ ja massiiviset hakkuut 1915 ⁶. Yksistään vuonna 1924 kaadettiin 51 km² metsää Białowieżan metsässä⁶. Nykyään Białowieżan metsä Białowieżan kansallispuiston ulkopuolella muodostaa tilkkutäkin tasaikäisistä yleensä yksilajisista istutusmetsistä, hajanaisista jäänteistä luonnollisia tai lähes luonnollisia metsiköitä sekä valtavista alueista pioneerimetsää, etupäässä koivua (Betula spp.), joka on taimettunut itsekseen niille hakkuuaukoille, jotka on jätetty istuttamatta⁵. Vaikka kohutut laajennetut hakkuut (7 km² hakattiin 2015–2018 ⁷) ulotettiin myös vyöhykkeille, jotka olivat olleet kauan koskemattomina, ja EU:n tuomioistuin lopulta tuomitsi hakkuut laittomiksi⁸, kaikki hakkuu tapahtui Białowieżan kansallispuiston ulkopuolella, eli koskematonta metsää (tai itse asiassa lähes koskematonta metsää, ks. alla) ei hakattu⁹! Siten yksi syy väärinkäsityksiin on Białowieżan kansallispuiston ja Białowieżan metsän sekoittaminen keskenään. Toinen syy on se, että puolalainen nimi Białowieżan metsälle ”Puszcza Białowieska” käännetään usein ”Białowieżan aarniometsä” (”Białowieża Primeval Forest”). Valkovenäjän puoli, Belovezhskaya Pushchan kansallispuisto, suojeltiin vasta vuonna 1950 ja on ”vähemmän aarniomainen” kuin Orłówkan suojeluyksikkö⁶. Nykyään sähköaita erottaa Puolan ja Valkovenäjän puolet toisistaan, joten vain sellaiset eläimet voivat siirtyä rajan yli, jotka pystyvät uimaan aidan ali (esim. susi (Canis lupus)) ⁹. Koko Białowieżan metsä on maailmanperintöalue ja kansallispuistot ovat UNESCO:n biosfäärialueita.

Orłówkan suojeluyksikkökään ei kuitenkaan ole koskematonta metsää. Ennen 1900-lukua myös nykyisen Orłówkan suojeluyksikön alueella oli enemmän tai vähemmän jatkuvasti häiriöitä, mahdollisesti yhtä paljon ihmisten aiheuttamia kuin luonnollisia¹. Tähän viittaavat metsän rakenne ja puulajikoostumus suojelun alussa ja niiden kehittyminen sen jälkeen¹. Jotkut metsiköt olivat melko harvoja, mikä salli lyhyt- (kuten koivut, haapa (Populus tremula) ja raita (Salix caprea)) ja pitkäikäisten (kuten mänty (Pinus sylvestris) ja metsätammi (Quercus robur)) pioneeripuiden lisääntyä jatkuvasti¹. Vielä nykyään vanhoja koivuja (kuva oikealla) ja haapoja voi nähdä rehevissä jalopuumetsissä, missä niiden tuleva lisääntyminen vaikuttaa hyvin epätodennäköiseltä. Varjonsietäjät metsälehmus (Tilia cordata), euroopanvalkopyökki (Carpinus betulus) ja vähemmässä määrin lehtosaarni (Fraxinus excelsior) ovat runsastuneet¹. Suurin osa nykyisistä lehmuksista on taimettunut vuoden 1923 jälkeen¹⁰ (kuva alla). Siten Białowieża ei edes kuuluisi tälle sivustolle, mutta olemme päättäneet ottaa sen mukaan sen erityisaseman vuoksi.

Kuusen (Picea abies) osuus on myös luonnottoman suuri (kuva alla). Vuosina 1891 ja 1907, kun Białowieżan metsä oli Venäjän tsaarien käytössä², suuret määrät riistaeläimiä, varsinkin visenttejä (Bison bonasus) ja saksanhirviä (Cervus elaphus), tuotiin Białowieżan metsään metsästettäviksi⁶. Suurten kasvinsyöjien määrät olivat erittäin korkeita vuoteen 1915 saakka⁶. Tänä aikana puut kuusta ja valkopyökkiä lukuun ottamatta eivät käytännössä pystyneet taimettumaan ja puiden alimmat oksat sekä aluskasvillisuus olivat kaikkialla syötyjä⁶. Suurin osa tämän päivän kuusista on todellakin taimettunut aikavälillä 1874–1906 ¹⁰. Myös valkopyökki pystyi lisääntymään tiheiden kasvinsyöjäpopulaatioiden paineessa¹⁰. Vaikka kasvinsyöjät syövätkin sitä mielellään, valkopyökki kykenee jatkamaan kasvuaan latvansa menettämisestä huolimatta². Kaukaisemmasta historiasta metsässä on hautakumpuja, joiden ympäristöt ovat saattaneet olla asuttuja noin 900–1200 ⁶. Paikallisempia merkkejä ihmisen toiminnasta ovat yksi vanha puuhiilikasa, jonka ympäristö on ollut avoin mutta sittemmin uudelleen metsittynyt, yksi umpeenkasvanut niitty ja aiemmin asuttu aukko “Łagiery” ⁶.

Białowieżan kansallispuisto ei ole myöskään erämaa: Sitä ruuduttaa suorien pohjois–etelä – ja länsi–itä -suuntaisten kilometrin päässä toisistaan kulkevien teiden verkko. Metsästystarkoituksiin tehtyjä teitä käyttävät nykyään puiston vartijat ja tutkijat, tosin kaikkia teitä ei enää pidetä auki⁹.

Huolimatta kaikesta edellä sanotusta on Białowieżan kansallispuisto erittäin merkittävä metsä. Ennen kaikkea Orłówkan suojeluyksikkö on mittaamattoman arvokas parhaiten säilyneenä ja ylivoimaisesti suurimpana lähes koskemattomana metsänä Euroopan lauhkean vyöhykkeen alamaiden tasangoilla.

Se on varmasti myös yksi Euroopan kauneimmista metsistä. Koska voimakkaasti varjostava euroopanpyökki (Fagus sylvatica) ei kasva täällä, metsässä on enemmän pensaita, taimia, ruohoja ja heiniä, ja yleisvaikutelma on rehevä vihreys (kuva alla). Koska mikään puiston puulajeista ei ole ylivoimainen kilpailija, kuten pyökki lännessä, tämä on myös todellinen sekametsä, jossa on useita runsaita puulajeja ja myös lukuisia upeita suuria puuyksilöitä (kuva oikealla), vaikkakin tämä on osittain historiallisen ihmistoiminnan seurausta (ks. yllä).

Białowieża on myös yksi hyvin harvoista paikoista, missä täydet viisi lajia suuria kasvinsyöjiä elää yhdessä: saksanhirvi, metsäkauris (Capreolus capreolus), hirvi (Alces alces), villisika (Sus scrofa) ja Euroopan suurin villieläin visentti⁶. Suurista pedoista puiston eläimistöön kuuluvat susi ja ilves (Lynx lynx) mutta karhu (Ursus arctos) ei³.

Vaikka suurin osa Białowieżan metsästä Białowieżan kansallispuiston ulkopuolella on tällä hetkellä talousmetsää, Białowieżan kansallispuiston laajentaminen käsittämään koko Białowieżan metsän synnyttäisi valtavan arvokkaan suuren suojelualueen tulevaisuutta varten⁸.

Ilmastollisesti Białowieża sijaitsee alueella, missä melko mereinen Länsi-Euroopan ilmasto saa varsin nopeasti mantereisia piirteitä. Lukuisat lajit saavuttavat pohjois- (esim. valkopyökki) tai etelärajansa (esim. kuusi) täällä⁶. Vuoden keskilämpötila on 6,8 °C ja sademäärä 641 mm ⁶. Pyökin puuttuminen johtuu myöhäisistä halloista, jotka tappavat sen kukat ja nuoret hedelmät¹¹. Kallioperä on 800 metrin syvyydellä eri-ikäisten sedimenttien alla⁶. Maa on tasaista, paikalliset korkeuserot ovat harvoin yli 10 m. Puisto sijaitsee 147–172 metrin korkeudella.

Białowieżan kansallispuistossa kasvaa 21 puulajia: mänty, kuusi, rauduskoivu (Betula pendula), hieskoivu (B. pubescens), tervaleppä (Alnus glutinosa), euroopanvalkopyökki, haapa, raita, valkosalava (Salix alba), jokisalava (S. × fragilis), halava (S. pentandra), tuomi (Prunus padus), kotipihlaja (Sorbus aucuparia), metsäomenapuu (Malus sylvestris), metsätammi, metsälehmus, metsävaahtera (Acer platanoides), lehtosaarni, vuorijalava, kynäjalava (Ulmus laevis) ja lehtojalava (U. minor) ^{2 6 9}. Jotkut lähteet mainitsevat 26 puulajia, mutta tässä on jälleen kyse siitä, että Białowieżan kansallispuisto ja Białowieżan metsä sekoitetaan keskenään.

Yleisin metsätyyppi on monikerroksinen lajirikas jalopuusekametsä hedelmällisemmillä mailla, jossa vallitsevat puulajit ovat lehmus, valkopyökki ja tammi; lisäksi kuusi voi olla runsaskin tai myös puuttua kokonaan^{3 6}. Pähkinäpensas (Corylus avellana) on runsain pensas, ja kenttäkerroksessa kasvavat mm. valkovuokko (Anemone nemorosa), vuokkoängelmä (Isopyrum thalictroides), pystykiurunkannus (Corydalis solida), nokkonen (Urtica dioica), lehtopalsami (Impatiens noli-tangere), lehtotähtimö (Stellaria nemorum), kevättähtimö (S. holostea) ja tuoksumatara (Galium odoratum) ⁵. Hiekkamailla kasvaa etenkin mäntyä sekä hiukan kuusta ja molempia koivulajeja, ja metsänpohjalla vallitsevat mustikka (Vaccinium myrtillus), puolukka (Vaccinium vitis-idaea), kanerva (Calluna vulgaris) sekä sammalet⁶. Näiden välimuoto on metsätyyppi, jossa mäntymetsän lajien lisäksi kasvaa tammea ja haapaa⁶. Tämän välimuototyypin kosteammassa versiossa kuusi on valtapuu ja mäntyä kasvaa paljon vähemmän, aluskasvillisuutena varsinkin mustikka, puolukka, saniaiset ja sammalet⁶; tämä tyyppi muistuttaa hyvin paljon hemiboreaalista metsää satoja kilometrejä pohjoisempana (kuva alla). Mänty kasvaa myös soilla⁶. Märät eutrofiset suometsät, etenkin tervaleppäluhdat, muodostavat 10 % Białowieżan kansallispuistosta; niissä puut kasvavat ainakin varhaiskeväällä mättäillä seisovan veden ympäröiminä⁶. Puronvarsimetsiä muodostavat etupäässä tervaleppä, saarni ja kuusi; näitä voi nähdä etenkin koko matkaltaan Orłówkan suojeluyksikön sisällä virtaavan Orłówka-puron varrella⁶. Todellisia valkosalavan ja jokisalavan muodostamia tulvametsiä ei Białowieżan kansallispuistossa ole, purot ovat liian soisia ja pieniä⁶.

”I. typographus-massaesiintymiset – pääsyy nykyisille häiriöille” ². Kun S. Miścicki kirjoitti tämän vuonna 2012, olivat massiivisimmat kirjanpainajatuhot esiintyneet vuosina 1919–1923 ja 2000–2004 ². Vielä tuhoisampi massaesiintyminen oli juuri alkamassa¹² eikä se vuonna 2020 tätä kirjoittaessani ei ole vieläkään ohi. Kirjanpainajan tappamia kuusia näkyy erittäin paljon. Lämpiävän ilmaston avittamana massaesiintyminen tulee todennäköisesti jatkumaan edelleen. Myrskytuhot ovat toinen pääasiallinen metsän kehityksen häiriöiden aiheuttaja¹³. Paikallisia kuloja esiintyi aiemmin mutta ne on sammutettu menestyksellisesti 1800-luvun alkupuolelta lähtien¹⁴. Viimeiset isommat kulot paloivat vuosina 1811 ja 1834 ². Mänty taimettui hyvin kulojen jälkeen¹⁵. Vuoden 1890 jälkeen männyn taimettuminen on ollut mitätöntä eikä tammikaan ei ole taimettunut pitkään aikaan². Erään hypoteesin mukaan tammi taimettui harvan kulon jälkeen nousseen tammimetsän suojassa ravinteisemmillä mailla². Kulojen puuttuessa rehevät jalopuumetsät kasvavat näillä mailla eikä valopuu tammi (eikä mänty) kykene lisääntymään (kuva alla).

Puut, myös havupuut, tulevat suurimmiksi ja korkeimmiksi tuoreissa lehtimetsissä ravinteisilla mailla⁶. Kaksi lajia saavuttaa luotettavasti mitatut korkeusennätyksensä Białowieżan kansallispuistossa (vuonna 2023): haapa (41,4 m) ja rauduskoivu (36,4 m) ¹⁶. Białowieżan kansallispuiston korkein puu on 51,8-metrinen kuusi, jonka ympärysmitta on 323 cm ¹⁶. Kaikki em. mittaukset on tehty vuonna 2011. Białowieżan kansallispuiston suurin puu on tammi nimeltä “Maciek”: ympärysmitta 745 cm (vuonna 2016), korkeus 40,8 m (vuonna 2011) ja tilavuus 60 m^{3 9 16}. Huomaa, että www.monumentaltrees.com -sivustolla mainittu tilavuus 80 m³ on vain arvio, 60 m³ on mitattu laserkeilaimella⁹. “Maciek” saattaa olla Euroopan suurin metsässä kasvava lehtipuu. Vanhin tammi on arvioitu 400-vuotiaaksi ⁶. Lisää Białowieżan kansallispuiston upeista puista löytyy etenkin T. Niechodan sivustolla osoitteessa http://www.drzewa.puszcza-bialowieska.eu/. Käytä puolankielistä versiota internet-kääntäjän kanssa, sillä englanninkielinen versio on epätäydellinen.

Orłówkan suojeluyksikköön voi mennä vain hyväksytyn oppaan seurassa teitä ja polkuja pitkin. Peruskierros vie kaatuneen “Jagiełło”-nimisen suuren tammen luo ja kattaa vain Orłówkan suojeluyksikön lounaisnurkan. On kuitenkin mahdollista vaeltaa läpi Orłówkan suojeluyksikön lähes koko läntisen puoliskon; itäpuoliskoon pääsevät vain tutkijat⁹. Pitkä vaellus on kuitenkin melko kallis. Lista Białowieżan kansallispuiston hyväksymistä oppaista yhteystietoineen löytyy täältä: https://bpn.com.pl/index.php?option=com_content&task=view&id=644&Itemid=288&lang=en. Białowieżan kansallispuistossa on tehty säännöllisesti intensiivistä tutkimusta sen perustamisesta lähtien. Esimerkiksi, koko Orłówkan suojeluyksikköä peittää koealojen verkko².

KR

Lähteet:

1. Bernadzki, E., Bolibok, L., Brzeziecki, B., Za̧jaczkowski, J., & Zybura, H. (1998): Compositional dynamics of natural forests in the Bialowieza National Park, northeastern Poland. Journal of Vegetation Science, 9, 229–238.
2. Miścicki, S. (2012): Structure and dynamics of temperate lowland natural forest in the Białowieża National Park, Poland. Forestry Vol. 85, No. 4: 473–483.
3. Kuijper, D. P. J. ym. (2010): Bottom-up versus top-down control of tree regeneration in the Białowieża Primeval Forest, Poland. Journal of Ecology, 98, 888–899.
4. https://www.bpn.com.pl/
5. Bobiec, A. (2000): Rich deciduous forests in Białowieża as a dynamic mosaic of developmental phases: premises for nature conservation and restoration management. Forest Ecology and Management 130, 159-175.
6. Faliński. J. B. (1986): Vegetation dynamics in temperate lowland primeval forests. Dr W. Junk Publishers.
7. Mikusiński, G. ym. (2018): Is the impact of loggings in the last primeval lowland forest in Europe underestimated? The conservation issues of Białowieża Forest. Biological Conservation 227, 266–274.
8. https://www.greenpeace.org/international/press-release/15961/european-court-of-justice-logging-in-bialowieza-forest-was-illegal/
9. Henk.koht. tied. (2019)
10. Koop, H. (1989): Forest Dynamics. SILVI-STAR: A Comprehensive Monitoring System. Springer.
11. Ellenberg, H. & Leuschner, C. (2010): Vegetation Mitteleuropas mit den Alpen. Ulmer.
12. Grodzki, W. (2016): Mass outbreaks of the spruce bark beetle Ips typographus in the context of the controversies around the Białowieża Primeval Forest. Leśne Prace Badawcze, 77(4): 324–331.
13. Bobiec, A. (2002): Living stands and dead wood in the Białowieża forest: suggestions for restoration management. For. Ecol. Manage. 165, 125–140.
14. Mitchell, F. J. G. & Cole, E. (1998): Reconstruction of long-term successional dynamics of temperate woodland in Białowieża Forest, Poland. J. Ecol. 86, 1042–1059.
15. Niklasson, M. ym. (2010): A 350-year tree-ring fire record from Białowieża Primeval Forest, Poland: implications for Central European lowland fire history. J. Ecol. 98,1319–1329.
16. https://www.monumentaltrees.com