Biogradska Goran kansallispuisto, Montenegro
Tarkastelipa alueen kokoa, luonnollisuutta, kauneutta tai puiden mittasuhteita, kuuluu Biogradska Gora ehdottomasti Euroopan lauhkean vyöhykkeen aarniometsien ylimpään kärkikastiin. Melko poikkeuksellista on myös, että siihen on erittäin helppo tutustua! Kun herttua (myöhemmin Montenegron kuningas) Nikola Petrović suojeli tämän metsän vuonna 1878, suurin osa Bjelasica-vuorista oli koskematonta tai lähes koskematonta metsää; aluksi Biogradska Goraa käytettiin kuninkaallisena metsästysalueena ja vuonna 1952 siitä tehtiin Biogradska Goran kansallispuisto1. Vuonna 2021 osia Biogradska Gorasta lisättiin ”Karpaattien ja muiden Euroopan alueiden pyökkimetsät” -maailmanperintöalueeseen. Metsässä on muutama pieni niitty, joita on käytetty laidunnukseen ja joilta on kerätty heinää, ja ennen vuotta 1878 on polttopuuta kerätty hiukan².
Biogradska Goran (54 km²) aarniometsäosa (16 km²) koostuu laaksosta sitä ympäröivine vuorenrinteineen; laakson pohjalla 1093 metrin korkeudella on pieni kuvankaunis järvi, Biogradsko Jezero, puiston tärkein nähtävyys. Vanha metsä jatkuu kuitenkin järven alapuolellekin melkein Tara-joen laaksonpohjalle noin 900 metrin korkeudelle. Taran laaksossa vuoden keskilämpötila on 9 °C 3 ja Biogradsko Jezerolla 5 °C 1. Sademäärä on korkea: 1962 mm/v; eniten sataa keväällä ja syksyllä, vähiten heinäkuussa1 3. Kallioperä on laaksossa vulkaniittia3; laaksossakin näkyy kuitenkin paljon valkoisia kiviä: vuorten ylärinteiden kallioperissä on myös kalkkikiveä, jota on aikojen saatossa vierinyt alas laaksoon ja joka siten vaikuttaa myös laakson maannoksiin – yleinen ilmiö Dinaarisilla Alpeilla.
Kansallispuiston virallisen informaation3 mukaan Biogradska Gorasta on löydetty 86 puulajia, mutta tämä on käännösvirhe: he tarkoittavat puuvartisia lajeja pensaat mukaan lukien. Tärkeimmät metsätyypit ovat lähes puhdas euroopanpyökin (Fagus sylvatica) muodostama lehtimetsä sekä pyökin ja saksanpihdan (Abies alba) muodostama sekametsä, jossa on jonkin verran myös kuusta (Picea abies). Siellä täällä kasvaa myös muita lajeja, etenkin vuorivaahteraa (Acer pseudoplatanus), metsävaahteraa (A. platanoides), lehtosaarnea (Fraxinus excelsior) ja vuorijalavaa (Ulmus glabra). Ylempänä heldreichinvaahtera (A. heldreichii) korvaa vähitellen vuorivaahteran. Laaksonpohjalla sekä järven ympäristössä metsä koostuu enimmäkseen pyökistä, saksanpihdasta, kuusesta ja vuorivaahterasta, mutta myös monia muita lajeja löytyy, (heldreichinvaahteraa lukuun ottamatta) kaikkien edellä mainittujen lisäksi esim. isolehtilehmus (Tilia platyphyllos), villipäärynä (Pyrus communis subsp. pyraster) ja harmaaleppä (Alnus incana). Järven pohjukassa siihen laskevan pienen joen (Biogradska rijeka) suistossa on rehevä kostea metsä, jonka muodostavat pääasiassa harmaaleppä ja saarni, etelänruttojuuren (Petasites hybridus) jättiläismäisten lehtien täyttäessä suuren osan metsänpohjasta. Sen ja järven välissä on vielä märempi, osan vuodesta vedessä seisova kaistale valkosalavaa (Salix alba). Järven pintaa on hieman nostettu rakentamalla siitä lähtevän pikkujoen suulle pieni pato. Siitä huolimatta järvestä tulee puolikuiva pitkien sateettomien kausien jälkeen, kuten syksyllä 2019.
Järvestä etelään, piilossa jyrkälle pohjoisrinteelle muodostuneella loivalla ”terassilla” 1350 m korkeudella kasvoi poikkeuksellinen saksanpihtayksilö, jonka italialainen ryhmä löysi vuonna 2018 ja nimesi Doriaksi4 (kuva oikealla). 59,7 metrin korkeus ja 713 sentin ympärysmitta tekivät puusta, ei pelkästään korkeimman ja paksuimman tunnetun saksanpihdan, mutta myös korkeimman tunnetun puun Euroopan aarniometsissä (Venäjä poislukien) sekä mahdollisesti tilavuudeltaan Euroopan suurimman metsäpuun (MB:n tilavuusarvio, laskettu kaatuneen rungon ympärysmitoista: 60–65 m3). Mutta oliko Doria uusi löytö? Jotkut vanhat (epäluotettavat) ennätyslistat mainitsevat Biogradska Gorassa saksanpihdan, jonka korkeus oli 60 m ja läpimitta 2,02 m 5 6 – todennäköisesti sama puu! Doria kaatui vuonna 2019 tai 2020. Murtumakohdasta näkyy, että puun tyvi oli täysin laho. Melko läheltä löytyy lisää harvinaisen korkeita ja suuria puita: korkein tunnettu ikimetsässä kasvava kuusi (59,0 m – kaikkein korkein kuusi on 62,7 m mutta kasvaa talousmetsän keskellä), paksuin tunnettu yksirunkoinen kuusi (671 cm, korkeus 56,2 m) sekä yksi korkeimmista tunnetuista vuorijalavista (40,6 m) 7. Järven ympärillä puiden ystävää hämmästyttävät erityisesti valtavat vuorivaahterat sekä kostean leppä–saarnimetsän vieressä kaksi jättiläismäistä saarnea, joista toinen makaa nykyään jo metsänpohjalla. Saksanpihta ja kuusi saavuttavat yli 400 vuoden ja pyökki yli 300 vuoden iän 1.
Erilaisten elinympäristöjen vaihtelevuus tekee Biogradska Gorasta esteettisesti hyvin kauniin alueen: järvi, joki, vuoria, erilaisia metsätyyppejä, suuria puita, avaria pylväistöjä sekä tiheitä ruttojuuren, karhunlaukan (Allium ursinum) tai haavayrtin (Sanicula europaea) täyttämiä metsänpohjia – tämä kaikki löytyy jo melko pienen alueen sisältä.
Järven päässä sijaitsee melko meluisa leirintäalue. Herkkäunisille löytyy myös muutama mökki. Leirintäalueelta, jonka vieressä sijaitsevat myös parkkipaikka, puiston palvelupiste sekä kunnollinen ravintola, lähtee polku järven ympäri. Järven takana olevan em. kostean leppä–saarnimetsän polku ylittää metrin metsänpohjan yläpuolelle rakennettua ”siltaa” myöten. Lähes kaikki puiston vierailijat kävelevät vain tämän polun läpi. Lisäksi pohjois- ja eteläharjanteille kiipeävät polut. Karttaan on myös merkitty polku järven takaa pitkin Biogradska rijekaa ylös vuorille. Tämän polun alku on merkitty myös maastossa, mutta polku loppuu hyvin nopeasti – loppu on kasvanut umpeen ja jäänyt kaatuneiden puiden ja maanvyörymien alle.
KR, TM & MB
Lähteet:
- Motta, R. ym. (2015): Structure, spatio-temporal dynamics and disturbance regime of the mixed beech–silver fir–Norway spruce old-growth forest of Biogradska Gora (Montenegro). Plant Biosystems Vol. 149, No. 6, 966–975.
- Dieterich ym. (2020): Montenegro: Biogradska Gora. Teoksessa Kirchmeir, H. & Kovarovics, A. (toim.): Nomination Dossier to the UNESCO for the Inscription on the World Heritage List.
- Dožić, Bulatović & Vincek (1997): National Park Biogradska Gora. National Parks of Montenegro.
- https://www.gianttrees.org/it/alberi-giganti/doria-gtf
- Kala, F. Henk.koht. tied.
- Holeksa, J. ym. (2009): A giant tree stand in the West Carpathians—An exception or a relic of formerly widespread mountain European forests? Forest Ecology and Management 257, 1577–1585.
- https://www.monumentaltrees.com/en/