Koirajoen aarnialue, Suomi

Suurin osa 62 km² suuruisesta Salamajärven kansallispuistosta on suota ja entistä talousmetsää, mutta jo vuonna 1912 suojellulle nykyään kansallispuistoon kuuluvalle 4,6 km² suuruiselle Koirajoen aarnialueelle ei nykyaikainen metsätalous ole yltänyt; kyseessä on yksi Keski-Suomen vanhimmista metsistä¹.

Koirajoen aarnialueella on paljon avointa männikköä (kuva alla), aapasuota ja soista metsää. Kuusimetsää on vähemmän. Mänty (Pinus sylvestris) on valtapuu. Kuusta (Picea abies) ja raudus- (Betula pendula) ja hieskoivua (Betula pubescens) on myös runsaasti. Aiempien kulojen jäljiltä tulta paremmin kestävä mänty on valtapuuna myös monilla kosteammilla kasvupaikoilla, joita varjonsietäjä kuusi parhaillaan valloittaa. Metsä on kohtuullisen niukkapuustoista. Aarnialueen korkeimmat puut (kuuset) ovat hieman yli 30-metrisiä. Aarnialue sijaitsee noin 170 metrin korkeudella; korkeuserot ovat pieniä. Vuoden keskilämpötila on 2,1 °C ja sademäärä noin 570 mm ². Kallioperä on graniittia³. Puiston tunnuseläin on aiemmin Suomen luonnosta hävinnyt ja uudelleenistutettu metsäpeura (Rangifer tarandus fennicus).

Koirajoen aarnialue on puiston koillinen ”uloke”. Hirvaan kierros -niminen polku kulkee osan matkastaan aarnialueen läpi. Polun ulkopuolella metsä on osittain helppokulkuista mutta paikoin on myös sammalten peittämää kivikkoa. Suot vaikeuttavat tietenkin myös liikkumista. Aarnialueella ei ole telttailumahdollisuutta; muualla kansallispuistossa voi telttailla merkityillä paikoilla ja puiston ulkopuolella tietenkin jokamiehen oikeuksilla missä tahansa. Helpointa on aloittaa Perho–Kinnula -tieltä (kohdasta 63°18’54.8″N 24°47’29.3″E), jonka varteen auton voi jättää. Kansallispuisto liittyy eteläpäässään Salamanperän luonnonpuistoon.

KR

Lähteet:

1. Karvinen, T. (2017): Kansallispuistot: maamme luonnon helmet. Docendo.
2. https://en.climate-data.org/
3. Salamajärven suojelualuekokonaisuuden hoito- ja käyttösuunnitelma 2006–2015. 2007. Metsähallitus.