Žofínský prales, Tšekki
Yksityiskohtaiset historialliset asiakirjat ja vanhat metsäkartat viittaavat siihen, että 50 ha Žofínský pralesin (98 ha) ydinalueesta (74,5 ha) ei ole koskaan hakattu1. Žofínský prales on Tšekin vanhin suojelualue ja yksi Euroopan vanhimmista: ydinalue on ollut suojeltuna vuodesta 1838 lähtien, mutta kuollutta puuta on otettu vuoteen 1882 saakka1. Vuodesta 1849 aina 1940-luvulle saakka Žofínský prales oli osa riistapuistoa, mistä seuraa, että 40–50 cm paksuisia puita ei käytännöllisesti katsoen ole2. Toisen maailmansodan jälkeen suurten kasvinsyöjien määrät lisääntyivät edelleen, vaikkei aluetta enää hoidettukaan riistapuistona2. Koko Žofínský prales aidattiin vuonna 1991 ylitiheiden kasvisyöjäpopulaatioiden vuoksi2. Nykyään aita on kuitenkin rikki useasta kohdasta, joten kaikki saksanpihdan (Abies alba) ja jopa osa kuusen (Picea abies) taimista syödään. Vuonna 2007 myrsky kaatoi noin 9 % ydinalueesta; havupuita kaatui eniten1.
Žofínský prales on tutkittu läpikotaisin; esim. kaikki elävät ja kuolleet puut on kartoitettu1. Euroopanpyökki (Fagus sylvatica) vallitsee, sen jälkeen runsain on kuusi; muut, paljon harvinaisemmat puulajit, ovat saksanpihta, vuorijalava (Ulmus glabra), vuorivaahtera (Acer pseudoplatanus), metsävaahtera (Acer platanoides), kotipihlaja (Sorbus aucuparia), raita (Salix caprea), haapa (Populus tremula) ja rauduskoivu (Betula pendula) 1 3. Ensimmäiset yksityiskohtaiset tiedot puulajisuhteista ovat vuodelta 1847; saksanpihta oli silloin runsain puulaji, sen jälkeen kuusi ja pyökki3. Syyt saksanpihdan harvinaisuuteen nykyään ovat ilmansaasteet etenkin 60-luvulta 80-luvulle, vuoden 2007 myrsky1 ja varmasti myös Žofínský pralesin historia riistapuistona – saksanpihta on kasvinsyöjien mieliruokaa4! Myös kuusen osuus on laskenut voimakkaasti vuoden 2007 myrskyn ja sitä seuranneen kirjanpainajan (Ips typographus) massaesiintymän seurauksena3. Pyökki on hyötynyt saksanpihdan ja kuusen alamäestä, ja nykyään merkittävät osat Žofínský pralesista ovat puhdasta pyökkimetsää (kuva alla). Kosteilla paikoilla kuusi kilpailee menestyksekkäästi pyökkiä vastaan3. Sekä pyökki, kuusi että pihta yltävät lähes 500 vuoden ikään5.
Žofínský pralesissa elää suuri määrä äärimmäisen harvinaisia ja uhanalaisia kuolleessa puussa eläviä sienilajeja (vanhan metsän tunnuslajeja, ikimetsäreliktejä), jotka on löydetty viime vuosinen tutkimuksissa. Näihin kuuluvat mm.:
- kuusennokipielus (Camarops tubulina)
- kääpäorakas (Climacodon septentrionalis)
- aarnikääpä (Phellinus nigrolimitatus)
- aarnihelokka (Pholiota squarrosoides)
Alueella on myös muutama kosteikko ja soinen lähde. Žofínský prales sijaitsee 735–830 metrin korkeudella etupäässä loivilla luoteisrinteillä. Vuotuinen sademäärä on lähteestä riippuen 866 tai 917 mm (maksimi kesäkuussa) ja vuoden keskilämpötila 4,3 tai 6,2 °C 1. Kallioperä koostuu graniitista1.
KR & TM
Lähteet:
- Šamonil, P. ym. (2013): Individual-based approach to the detection of disturbance history through spatial scales in a natural beech-dominated forest. Journal of Vegetation Science 24: 1167–1184.
- Kenderes, K. ym. (2009): Natural Gap Dynamics in a Central European Mixed Beech-Spruce-Fir Old-Growth Forest. Ecoscience 16(1):39–47.
- Janík, D. ym. (2016): Tree spatial patterns of Fagus sylvatica expansion over 37 years. Forest Ecology and Management 375: 134-45.
- Standovár, T. & Kenderes, K. (2003): A review on natural stand dynamics in Beechwoods of East Central Europe. Applied Ecology and Environmental Research 1(1–2): 19–46.
- Sebková, B. ym. (2012): Interaction between tree species populations and windthrow dynamics in natural beech-dominated forest, Czech Republic. Forest Ecology and Management 280:9–19.