Bijele i Samarske Stijenen luonnonpuisto, Kroatia
Bijele i Samarske Stijene ei ole varsinaisesti tunnettu aarniometsistään vaan on yksi Kroatian ainutlaatuisimmista geologisista kohteista. Dinaarisilla Alpeilla lähellä rannikkoa sijaitseva alue sisältää uskomattomia kalkkikivestä muotoutuneita kallioita, torneja, huippuja, doliineja, luolia, kalliokaaria, kanjoneita ja kupoleita. Tämä Gorski Kotarin alue ei yleisesti ottaen ole karstialuetta vaan vuoristoinen ja Kroatian metsäisin seutu. Näiden metsien ylle nousee kuitenkin paikoitellen karstimuodostumia. Huomattavia karstimuodostumia tällä alueella ovat huiput Risnjak, Klek ja Snježnik, Paklenon alue ja kalliot Kupa-joen kanjonin ympärillä. Silti mikään näistä ei ole yhtä laaja tai yhtä hyvin säilynyt kuin Bijele i Samarske Stijene. Mikään muu ei myöskään ole yhtä fantastinen ja kompleksinen kuin Bijele i Samarske Stijenen surrealistiset tornit ja huiput, mikä yhdessä loputtomalta vaikuttavan erämaan kanssa saavat alueen tuntumaan kuin jostain sadusta.
Bijele i Samarske Stijene on toinen Kroatian luonnonpuistoista, joissa on tiukemmat suojelusäännökset kuin kansallispuistoissa. Se sijaitsee Kapela-vuoren syrjäisellä alueella, joka tutkittiin vasta vuonna 1899, mikä kaoottisen läpipääsemättömän maaston lisäksi mahdollisti metsäpeitteen säilymisen täysin koskemattomana. Täällä on vieläkin lukemattomia paikkoja, joihin ihminen ei vielä ole astunut. Metsät koostuvat pääasiassa saksanpihdasta (Abies alba), kuusesta (Picea abies), pyökistä (Fagus sylvatica) ja vuorivaahterasta (Acer pseudoplatanus). Polkujen varrella on kolme pientä mökkiä. Yhtä näistä asutti Dragutin Hirc, opettaja ja kasvitieteilijä sekä yksi Kroatian kuuluisimmista runoilijoista. Vain 50 m tästä sijaitsevassa mökissä asui Miroslav Hirtz, vuorikiipeilijä, eläintieteilijä ja kirjailija. Lähistöllä on myös lähde ja luola, jossa on pysyvää jäätä. Bijele i Samarske Stijenen toisessa osassa korkean kallionjyrkänteen alla sijaitsee Ratkovon mökki, joka sai nimensä vuorikiipeilijä Ratko Čapekin mukaan. Kaikista alueen nähtävyyksistä ehkä tunnetuin on kalliomuodostuma nimeltään ”sormet” (https://img.oastatic.com/img2/15948785/max/prsti.jpg).
Vaikeasta maastosta ja alueen myöhäisestä tutkimisesta johtuen kallioiden päällä ja niiden juurella kasvava metsä on koskematonta. Lukuun ottamatta pieniä kalliokiipeilyn rakenteita ja joitakin polkujen varrella katkottuja puita koko puisto on neitseellistä vanhaa metsää. Metsä ulottuu 1000 metristä korkeimmalle huipulle 1335 metrissä. Bijele i Samarske Stijene kattaa 11,75 km2. Läheisten mittauspisteiden Ilmastotietojen perusteella vuoden keskilämpötila on 4–5 oC riippuen korkeudesta merenpinnasta. Vuotuinen sademäärä on 2000–2500 mm. Vain pieni osa aarniometsästä tutkittiin tätä artikkelia varten, enimmäkseen Bijele Stijenen huipulle johtavan polun varrelta. Lähes kaikki puut kasvavat joko kivisellä maalla tai paljaalla kalliolla, mutta pieniä metsiköitä kasvaa myös paksummalla maannoksella ja suojaisemmilla paikoilla kallioiden juurella. Kallioilla kasvavat puut ovat kitukasvuisia ja käkkyräisiä. Paremmilla kasvupaikoilla puut voivat olla suuria ja suorarunkoisia mutta eivät saavuta erityisen suuria mittoja. Silti myös yllättävän korkeita (yli 40 m) ja suuria puita löytyy hyviltä kasvupaikoilta. Metsä on uskomattoman kuvauksellista vanhojen puiden kasvaessa näillä mielikuvituksellisilla kalliomuodostelmilla.
Kuva oikealla: Kalliokaari suuren jyrkänteen keskellä 1100 metrissä
Vaellusreitistön varrella on väitetty kasvavan suuri kuollut pihta. Kuvan perusteella sen ympärysmitta on arviolta yli 470 cm, kun niitä verrataan kuvassa oleviin ihmisiin. On epäselvää, onko runko vielä pystyssä ja missä se sijaitsee tarkalleen, joten löytääkseen sen pitäisi vaeltaa koko polkusysteemi läpi. Paksuimmilla maannoksilla on pieniä paikkoja tuottoisaa metsää, joissa voisi potentiaalisesti kasvaa jopa 50-metrisiä puita mutta sellaiset paikat ovat hyvin harvinaisia. Erityisesti ylärinteiden kasvupaikkojen vaihtelu tuuliolosuhteet mukaan lukien ja niiden vaikutus puustoon on mielenkiintoinen: fantastinen kontrasti syvän ja rehevän ikimetsän ja kalkkikivitornien välillä. Näkymät korkeilta huipuilta kattavat suuren osan villistä Gorski Kotarin alueesta. Tuskin lainkaan ihmisen vaikutusta näkyy näiden tummien metsien ja loputtomien harjanteiden näkymässä. Oudot ja rosoiset karstikalliot muodostavat kaoottisen erämaan, ja neitseellinen luonto kukoistaa tässä maailman unohdetussa kolkassa.
DJ (käännös KR)
Lähteet:
https://croatia.hr/en-gb/outdoors-and-active-holidays/walking-and-hiking/the-white-and-samarske-rocks
https://www.summitpost.org/bijele-and-samarske-stijene/154086
https://enciklopedija.cc/index.php/Bijele_i_Samarske_stijene