Kouta
Synnyin ja kasvoin Suomessa, vietin kesäni järvien ja metsien luona. Koen olevani etuoikeutettu perittyäni vanhemmiltani vahvan luontosuhteen. Yhdentoista vuoden iästä lähtien tein perheeni mukana vuosittaisen noin viikon mittaisen erämaavaelluksen Suomen Lapissa. Näiden erämaiden luonto on kuitenkin metsätöntä tai harvapuustoista, ja minua ovat pienestä pitäen kiehtoneet mahdollisimman sankat metsät. Eteläisemmässä Suomessa on paljon metsää mutta se on lähes kauttaaltaan metsäteollisuuden muokkaamaa. Niinpä välittömästi kynnelle kyettyäni päädyin etsimään aarniometsiä muilta mailta. Vuodesta 2006 lähtien asun Saksassa, missä metsiä on vähemmän vaikkakin ne ovat järeämpiä kuin Suomen metsät. Kierrettyäni jonkin verran kaukomaita kiinnyin yhä enemmän Euroopan vanhoihin metsiin, ja yhdistelmä Suomi–Saksa on antanut minulle hyvän kosketuksen ja vertailuaseman sekä boreaalisiin että lauhkeisiin metsiin. Osallistuminen projektiin etsiä ja mitata Euroopan korkeimmat puut lajeittain on taas mahdollistanut monen suojelualueen tutkimisen, johon turisteilla on muuten pääsy kielletty.
Vanhojen metsien valokuvaukseen olen panostanut jonkin verran. Valokuvissani yritän lähinnä totuudenmukaisesti kuvata, miltä metsässä näyttää. Suurimman osan kuvista olen ottanut Canon EOS 5D Mark II -järjestelmäkameralla ja Canon EF 50 mm f/1.4 sekä EF 24–70 mm f/2.8L -objektiiveilla jalustalta. Vanhemmat kuvat on kuvattu useimmiten Fuji Provia 100 -filmille. Joissakin kohteissa tärkeätä on ollut kaluston keveys ja olen käyttänyt Nikon Coolpix B700 –superzoom-kameraa, joka on myös ollut apuna tunnistaessani trooppisia puulajeja.
Thomas
Kasvoin Rheinland-Pfalzin osavaltiossa Saksassa Eifelin ja Moselin laaksojen ja vuorien välissä ja vuodesta 2007 asun Bayerischer Waldissa, missä minuun tarttui kiinnostus ikimetsiin ja vanhoihin puihin, joita siitä lähtien olen tutkinut monilla matkoilla. Yksi painopisteistä viime vuosina ovat olleet Pohjois-Amerikan länsirannikon lauhkeat sademetsät, jotka ovat tehneet minuun erityisen vaikutuksen, samoin kuin myös eurooppalaiset ja itäeurooppalaiset aarniometsät. Alusta lähtien on valokuvaus näytellyt keskeistä roolia, ja olenkin jatkuvasti etsimässä täydellistä ikimetsäkuvaa. Suosin maisemakuvauksessa klassista kuvan rakennetta, jossa on merkitsevä etuala, jota laajakulmaobjektiivi korostaa vieden katseen taustalle. Harvemmin kuvaan erityisten rakenteiden ja pintojen yksityiskohtia esim. lahopuussa.
Kuvaan Nikonin digitaalisilla järjestelmäkameroilla, tällä hetkellä käytössäni on Nikon D850 ja Nikonin ja Zeissin objektiiveja 18 mm:sta 200 mm:iin. Otan kaikki kuvani jalustalla, käytän yleensä polarisaatiosuodatinta ja editoin RAW-tiedostot Lightroomissa. Kuvauksessani liikun dokumentaation ja tulkinnan välimaastossa enkä seuraa mitään dokumentaarisia vaatimuksia. Siitäkin huolimatta minulle on tärkeätä olla taikomatta kuviini jälkikäteen keinotekoisesti tunnelmia, joita kuvaushetkellä ei todellisuudessa ollut; siksi kieltäydyn Orton-efekteistä, Luminar-säteistä ja muista vastaavista.
Christoph
Nimeni on Christoph Hase (synt. 1973) ja työskentelen ammatikseni netissä. Yhdessä ystäväni Koutan kanssa käynnistimme vuonna 2009 baumzaehlen.de -projektin, jonka kuitenkin myöhemmin lopetimme. Jos sinua kiinnostaa, miksi sivuston nimi oli baumzaehlen.de, tässä linkki vanhalle sivustolle. Tämän uuden sivuston luominen yhdessä on tuottanut paljon iloa ja työtä!
Don
Olen syntynyt Englannissa v. 1941, tulin lomalla Suomeen v. 1964; se venyi puolitoistavuotiseksi. Palasin tänne v. 1971 ja taas vierailu venyi niin, että olen yhä täällä, yli 50 vuotta myöhemmin. Kun eläkeikä alkoi lähestyä, muutin maalle ja ”löysin” puut, mikä johti vakavaan dendrokuumeeseen. Nyt 82 ikävuotta lähestyen tämä on hieman rauhoittunut, tuloksena n. 350 puuvartislajia 2 hehtaarin pihallani.
Joitakin vuosia sitten Kouta otti minuun yhteyttä s-postitse, minkä seurauksena liityin porukkaan enkkukielisten tekstien tarkistajana.
Dominic
Synnyin Yhdysvalloissa Louisianan osavaltiossa vuonna 2001, missä isäni työskenteli meritieteen professorina ja äitini tutkijana Louisianan osavaltionyliopistossa. Kroatialaiset vanhempani emigroituivat entisestä Jugoslaviasta 1990-luvulla sodan alkaessa. Vietettyäni lapsuuteni kesät Kroatian uskomattomissa maisemissa en muista aikaa, jolloin en olisi ollut vaikuttunut ympäröivistä erämaista. Kroatian lisäksi useat matkat ympäri Yhdysvaltoja saivat minut kiintymään erilaisiin maisemiin ja luontotyyppeihin. Aina kuvittelin ja toivoin löytäväni jotain uskomatonta luonnosta; olipa se polunmutka, joka esti näkemästä, mitä edessä on, laakso kaukana sivilisaatiosta tai ylitsepääsemätön vuorenhuippu, joka peitti horisontin, uteliaisuus sai aina minut menemään eteenpäin kohti tuntematonta. En saanut rauhaa siltä, mitä voisi olla piilossa maailman unohdetuissa ja villeissä kolkassa. Omassa mielessäni tämä on niin lähellä elämän lähdettä kuin mahdollista.
Nähdä maailma sellaisena, kuin se todella oli ennen ihmisen aikaansaamia muutoksia, on tänään harvinainen etuoikeus. Ja mikä voisi olla parempi neitseellisen ilmentymä kuin aarniometsä? Vuoristo- tai rannikkomaisemat, niiden korkeat huiput, jyrkänteet, saaret ja uskomattomat vesiputoukset tai järvet ovat upeita näkymiä, mutta nämä maisemat voivat yhä vaikuttaa suhteellisen koskemattomilta. Metsät sen sijaan ovat hyvin herkkiä muutoksille, minkä vuoksi niistä näkee helposti, kuinka koskematon joku ekosysteemi on. Tutustuminen moniin erilaisiin metsiin Yhdysvalloissa innostivat minua, etenkin Länsirannikon laajat mystiset vanhat metsät jättiläismäisine havupuineen. Käytin aikaa laajentaakseni kiinnostukseni kohteitani luonnon erilaisiin puoliin, lähes näkymättömien kohteiden kätketystä kauneudesta laajojen näkymien suuriin mittasuhteisiin.
Kiinnostukseni puihin ja metsiin alkoi jo lapsena yksinkertaisista leikeistä vanhempieni kanssa: kilpailimme, kuka löytää ensin suurimman tietyn puulajin yksilön. Kasvaessani aloin oppia, kuinka suorittaa objektiivisia mittauksia puiden mitoista ja metsän rakenteesta. Olen viettänyt paljon aikaa erämaassa kokeneiden oppaiden ja vaeltajien kanssa, jotka voisivat selviytyä luonnossa yksin päiviä. Heidän avullaan opin saavuttamaan syrjäisiä paikkoja ja kokemaan asioita, joita en olisi koskaan kokenut, jos olisin ollut polulla yksinäni. Minulle näiden koskemattoman metsän jäänteiden löytäminen ja dokumentointi on seikkailua, löytöretkeilyä ja saavuttamatonta unta ”mitä jos?”.
Valokuvauksessa minua valitettavasti rajoittaa yksinkertainen Samsung S21 -kännykkäkamera, joka vaatii tietyn tyyppisen valaistuksen laadukkaisiin kuviin, joiden ottamiseksi teen parhaani. Korkeusmittauksiin käytän TruPulse 200 -laseria.
Alberto
Synnyin vuonna 1984 Madridissa ja asuin siellä, kunnes 27 vuoden iässä päätin alkaa pitämään vanhempieni kunnostamaa maaseutuhotellia Camariñasissa Galiciassa Espanjan luoteisrannikolla. Niin kauan kuin muistan, olen ollut kiinnostunut luonnosta ja eläimistä, maaseudusta ja historiallisista objekteista kuten myös vanhoista puista. Yksinäisimmissä ja villeimmissä paikoissa tunnen eläväni intensiivisimmin.
