Borov Vrhin aarniometsä, Kroatia

Ihmisen vaikutuksen seuruksena moni Euroopan metsätyyppi on käynyt hyvin harvinaiseksi tai jopa hävinnyt tyystin koskemattomassa muodossaan. Balkanin niemimaassa sijaitsevat myöhäisen teollistumisen johdosta Euroopan ehkä viimeiset erämaat lukuunottamatta Kaukasusta, Venäjää ja Fennoskandiaa. Kerran valtavat aarniometsät on hakattu enimmäkseen vain viimeisen sadan tai kahdensadan vuoden aikana, mutta siitä huolimatta tuhoavia nopeaan voittoon tähtääviä hakkuita jatketaan kautta koko alueen. Huolimatta poliittisesta korruptiosta, joka on tuhonnut monta hienoa metsää, Kaakkois-Euroopassa on yhä ainutlaatuisia suojeltuja ekosysteemejä, jollaisia ei löydy mistään muualta. Yksi suurenmoisimmista säilyneistä esimerkeistä löytyy Velebitin vuoriston rannikon puoleisilta rinteiltä, missä suuria mustamännyn (Pinus nigra) muodostamia metsiä on säilynyt koskemattomina.

Suurin osa näistä mäntymetsistä on suojeltu Pohjois-Velebitin ja Paklenican kansallispuistoissa ja sisältyvät osittain ”Karpaattien ja muiden Euroopan alueiden pyökkimetsät” -maailmanperintöalueeseen. Tämän tyyppistä mäntymetsää pidetään reliikkinä nykymaailmassa ja se on ollut kerran paljon yleisempi. Pohjois-Velebitin kansallispuistossa nämä puut kasvavat lähes merenpinnan tasosta n. 1200 metriin. Koskemattomia mustamäntymetsiä on puistossa useampi mutta tässä kuvattu metsä on suuri kompleksi nimeltään ”Borov Vrh” (”Mäntyhuippu”). Sinne ei johda yhtään polkua. Vierailua varten on tarpeellista hankkia opas Pohjois-Velebitin tai Paklenican kansallispuistoista.

Vanhat männyt peittävät laaksoja, rinteitä ja harjanteita 800–1100 m korkeudella. Erilaisilla kasvupaikoilla männyt saavat erilaisia kasvutapoja. Vuoden keskilämpötila on n. 7 ^oC ja sademäärä ylittää 1500 mm. Maaperä vaihtelee suhteellisen syvästä lähes pelkkään kallioon ja pystysuoriin jyrkänteisiin. Lämpimämpi ja kuivempi ilmasto luo täällä täysin erilaisen maailman kuin viileämmät ja kosteammat metsät vain muutama kilometri vuorille päin.