Nadžak Bilon aarniometsäalue, Kroatia

Kroatian suurin vuoristo Velebit pitää sisällään myös joitain Kroatian hienoimmista ikimetsäjäänteistä. Useimmat näistä aarniometsä- ja suojelualueista ovat kooltaan yli 50 ja jotkut yli 1000 hehtaaria, mutta Nadžak Bilo vain 18 ha. Se myös sijaitsee korkealla ja näennäisen suojattomalla harjanteella. Miten tällainen ainutlaatuinen mutta pieni metsänsuojelualue voi sisältää yhden Kroatian, ellei koko Euroopan, upeimmista metsiköistä? Huolimatta alueen koosta Nadžak Bilosta löytyy useita hyvin suuria puita ja kaksi jättiläismäistä ennätyksiä hipovaa yksilöä. Siitä, miksi ja edes milloin Nadžak Bilo on perustettu, ei tunnu löytyvän mitään mainintaa, mutta sitä todennäköisesti käytetään tutkimustarkoituksiin puuston korkean iän vuoksi. Nadžak Bilo on hyvä esimerkki siitä, kuinka upeita metsiköitä ja ennätyspuita voi löytyä syrjäisistä ja ilmeisen epätodennäköisistä paikoista, ja se on erityisen kiinnostava tutkittaessa vanhan metsän luonnollista pitkäaikaista kehitystä.

Nadžak Bilon aarniometsä sisältää useita hyvin suuria doliineja, rinteitä ja harjanteita, jotka sijaitsevat juuri Krasno-laakson yllä kohoavien huippujen alapuolella. Vaikka aarniometsä ei ole suuri, se on melko syrjäinen ja siellä on vahva erämaan tunnelma. Doliinit ovat tarpeeksi suuria vaikuttaen metsän rakenteeseen ja monimuotoisuuteen kuin pienet laaksot. Doliineissa maannokset ovat syvempiä, ilmankosteus korkeampi ja ne ovat paremmin tuulelta suojassa verrattuna ympäröiviin huippuihin ja harjanteisiin. Tämä näkyy rehevänä saniaisten ja ruttojuurten (Petasites spp.) aluskasvillisuutena samoin kuin sammalpeitteenä. Tuottoisia korkeita metsikköjä kasvaa heti matalien ja kitukasvuisten puiden peittämien harjanteiden alapuolella. Ikimetsästä ei löydy merkkejä ihmisen vaikutuksesta lukuun ottamatta tieteellisten tutkimusten merkkejä, ja se sijaitsee n. 1300–1400 m korkeudella. Velebitin vuoriston samankaltaisten paikkojen ilmastotietojen perusteella vuoden keskilämpötila on alle 5 °C ja sademäärä yli 2200 mm. Vaikka Nadžak Bilo sisältää kaikkia metsän kehitysvaiheita, on siirtymä kehityksen loppuvaiheesta taimettumisvaiheeseen erityisen mielenkiintoinen. Nadžak Bilon eräät osat sisältävät erityisen suuria ja vanhoja puuyksilöitä, jotka ovat myös sukupolvensa suurimpia ja vanhimpia jäljellä olevia yksilöitä. Välittömästi näiden veteraanien ympärillä, joista monet ovat jo kuolleita, kasvaa nuorta metsää. Kun tällaisten paikkojen viimeiset jättiläiset kaatuvat ja maatuvat täysin, nuoresta metsästä ei näe merkkejä siitä, että paikalla kasvoi aiemmin suurempia puita. Tällainen sukupolvidynamiikka näyttää, kuinka hämäävä metsän rakenne voi olla ja kuinka metsän menneisyyden rakenne vaikuttaa sen nykyiseen lajikoostumukseen ja ikärakenteeseen. Tällaisen metsän pitkäaikaisen kehityksen tutkiminen auttaa meitä ymmärtämään, että ihmiselämä on vain lyhyt silmäys metsän sukupolvikiertoon.

Runsaslukuisimmat puulajit ovat euroopanpyökki (Fagus sylvatica), saksanpihta (Abies alba), kuusi (Picea abies) ja vuorivaahtera (Acer pseudoplatanus). Kaikki nämä lajit saavuttavat suuria mittoja. Rinteitä löytyy kaikkiin suuntiin mutta pohjoisrinteitä on eniten. Karstimaalle tyypillisiä ovat paljaat kalliot ja jyrkänteet siellä täällä läpi metsän. Nadžak Bilosta ole juuri kirjoitettu tieteellisiä artikkeleita, joten tämän tekstin tiedot pohjautuvat suoraan omiin kenttätutkimuksiin sekä metsän tuntevan oppaamme tietoihin. Opas Velebitin luonnonpuistosta on tarpeellinen Nadžak Biloon pääsemiseksi.

Kroatian vuoristojen alempien rinteiden hyvin säilyneissä metsissä kuusi ja pihta saavuttavat yli 500 cm ympärysmittoja ja yli 50 m korkeuksia. Tällaiset suojelualueet hyvillä kasvupaikoilla käsittävät suuria alueita, mutta siitä huolimatta sekä korkein että suurin havupuu Kroatian aarniometsissä on löydetty näköetäisyydellä toisistaan Nadžak Bilon 18 ha aarniometsässä. Eräs tieteellinen artikkeli väittää Nadžak Bilossa kasvavan yli 500-vuotiaan pihdan, jonka läpimitta olisi yli 185 cm. Toiset lähteet ovat kuitenkin väittäneet, ettei tämä suojelualue ole edes olemassa ja paikalla on todellisuudessa talousmetsää. Ennen tässä metsässä käyntiä olin pohdiskellut mahdollisuutta, että em. suuri pihta olisi väärään paikkaan eksynyt ”Tsaarinpihta” (Car Jela). Tämä puu kasvaa Velebit-vuoriston samalla alueella ja on joidenkin lähteiden mukaan Euroopan suurin pihta. Se on todellakin valtava puu, jonka massiivinen runko on ympärysmitaltaan noin 630 cm ja tilavuudeltaan arviolta n. 60 m³. Koska sen latva on katkennut, todennäköisesti salamaniskusta joskus menneisyydessä, on puulla korkeutta ”vain” 48 metriä. Sen iäksi on arvioitu noin 500 vuotta. Latvan katkeamiskohdan paksuuden perusteella sen aiempi korkeus on todennäköisesti ollut ainakin 55 metriä. Kun lopulta pääsin Nadžak Bilon aarniometsään, selvisi välittömästi, että tässä vuoristossa piilottelee muitakin jättiläisiä. Kuoppaiset metsätiet ja jyrkät nousut johtivat näennäisen mitättömälle harjanteelle, jota peitti matala ja kitukasvuinen metsä, mutta päästyämme harjanteen laelle, harjanteen toisella puolella tuli näkyviin suuri painanne. Siellä alle 100 metrin päässä alhaalla doliinissa seisoi myyttisten mittasuhteden kelo, joka on kerran ollut yksi Euroopan suurimmista saksanpihdoista.

Nadžak Bilon pihta on nyt kuollut mutta aikoinaan se on varmuudella ollut suurin puu Kroatian vuoristometsissä. Se on ollut paljon suurempi kuin mikään muu puu tässä metsässä, joista moni muu on jo suuri puu. Alkuperäinen ympärysmitta on ollut suurempi kuin tässä ilmoitettu, koska kaarna on jo irronnut. Kelon koosta ja vanhoista valokuvista arvioituna puu on ollut elävänä tilavuudeltaan ehkä n. 60 m³. Sen korkeutta ei ole koskaan mitattu mutta muut paljon nuoremmat puut Nadžak Bilossa ylittävät 45 m, joten tämän kokoinen puu on todennäköisesti ollut selvästi yli 50-metrinen. Oppaamme myös muisti sen kuuluneen metsikön korkeampiin puihin mainiten, että salamanisku aloitti puun ränsistymisen. Noin 700 cm ympärysmitallaan se näyttää olevan jopa paksumpi kuin ”Tsaarinpihta”, mikä saattaa tosin johtua sen kasvupaikasta rinteellä, kun ”Tsaari” kasvaa tasaisella maalla. Jyrkällä rinteellä kasvavien puiden ympärysmitta mitataan usein hieman maanpinnan yläpuolelta ylärinteen puolella. Tästä johtuen rinteillä kasvavan puun ympärysmitta vaikuttaa olevan suurempi, vaikka se olisi rungoltaan identtinen tasaisella maalla kasvavan puun kanssa. Jos ympärysmitta mitataan korkeimmalta maanpinnan tasolta, se on suunnilleen sama (yli 630 cm) molemmilla pihdoilla. Vielä 2 m keskimääräisen maanpinnan tason yläpuolella ympärysmitta on lähes 600 cm. Tsaarinpihta ja Nadžak Bilon pihta olivat varmasti Velebitin kaksi korkeinta puuta. Näin suuret puut eivät ehkä olleet muinoin erityisen harvinaisia 900–1400 m korkeuksilla.

Mistä löytyy yksi jättiläispuu, sieltä löytyy usein toinenkin. Vain hieman alempana samalla rinteellä tulee näkyviin massiivinen tumma hahmo, runko, joka kohoaa metsänpohjalta kuin jättiläismäinen pilari. Kun katsoo tarkemmin ylös sen runkoa pitkin, huomaa kuitenkin sen olevan vain puolikas puu. Nadžak Bilon kuusi on todennäköisesti ollut kerran Euroopan korkein luonnonpuu ja se on yhä elossa mutta sen runko on katkennut noin 35 metrissä. Ylempi puolisko makaa tyven vieressä ja sen ehjän osan pituus on 24 metriä. Loppu on murskautunut rungon pudotessa maahan, mutta sen yläosan paksuuden perusteella kokenut oppaamme arvioi sen olleen ainakin 5 m pidempi. Hän on nähnyt puun ennen sen katkeamista ja muistaa sen kohonneen yli kaikkien muiden korkeiden puiden sen ympärillä. Näin puu on voinut olla vähintään 64 m korkea, joten se olisi ollut lajinsa korkein tunnettu edustaja ja Euroopan korkein alkuperäispuu! Puu on myös massiivinen: sen ympärysmitta on noin 565 cm ja 35 m korkeudella se runko on paksumpi kuin moni muu puu rinnankorkeudella. Vielä 2 m keskimääräisen maanpinnan tason yläpuolella sen ympärysmitta on yli 500 cm. Rungon tilavuus oli arviolta 45 m³ ennen katkeamista. Štirovačan kahden suurimman puun ohella se on voinut olla myös Kroatian suurin kuusi.

Koska tämä kuusi on kuitenkin katkennut ja ylin latva hajonnut sirpaleiksi, ei alkuperäistä korkeutta voi mitenkään vahvistaa. Epäilemättä se on ollut yksi korkeimmista koskaan löydetyistä kuusista ja varmasti Kroatian korkein. Tämän kuusen vieressä kasvaa toinenkin valtava puu, joka on elossa mutta katkennut n. 30 m korkeudelta. Jos vieressä eivät kasvaisi vielä valtavammat ennätyskuusi ja -pihta, sen runko pistäisi heti silmään – se on suurempi kuin suurimmat puut monessa muussa aarniometsässä: ympärysmitta on 535 cm ja muiden samankokoisesten puiden ja puun jäänteiden perusteella ennen katkeamista se on saattanut olla n. 50-metrinen ja tilavuudeltaan yli 35 m³.

Näiden jättiläispuiden lisäksi Nadžak Bilossa on pihtoja ja kuusia ympärysmitoiltaan yli 450 cm ja korkeudeltaan noin 45–50 m. Ympäröivät pyökkimetsiköt ovat myös upeita ja jotkut puut ovat ympärysmitoiltaan yli 350 cm ja korkeudeltaan 40 m. Muutama vuorivaahtera ylittää 300 cm ympärysmitan ja 30 m korkeuden. Nadžak Bilon metsä ei ole pienestä koostaan johtuen yhtä vaihteleva lajistoltaan kuin monet muut suojelualueet, mutta sen syrjäinen sijainti lähellä vuorenhuippuja, kontrasti harjanteiden ja doliinien välillä, koskemattomuus, ennätyspuut ja uskomattomat maisemat tekevät siitä yhden Kroatian upeimmista metsänsuojelualueista.

DJ (käännös KR)

Lähteet:

https://repozitorij.sumfak.unizg.hr/islandora/object/sumfak%3A1750/datastream/PDF/view