Derborencen luonnonsuojelualue, Sveitsi

Dramaattisena, voittamattomana ja kunnioitusta herättävänä kuvataan Derborencen laakso kirjallisuudessa¹. Laakson pohjalla kimaltelee pieni järvi, Lac de Derborence, joka on useimmille alueen merkittävin nähtävyys.

Metsä jyrkällä luoteisrinteellä järven kaakkoispuolella (kuva alla) on säilynyt jokseenkin koskemattomana, koska maanjäristystä seuranneet maanvyörymät laakson vastakkaiselta puolelta vuosina 1714 ja 1749 tekivät laaksosta lähes saavuttamattoman^{1 2}. Vasta vuonna 1967 avattiin tie Derborenceen asti¹. Aarniometsä suojeltiin jo sitä ennen vuonna 1956. Vain 22 ha yhteensä 52 ha laajuisesta luonnonsuojelualueesta on metsää, loppu on avointa lumivyörymäaluetta ja kalliota¹. Luonnonsuojelualueen pohjoisin osa järven itäpuolella on nuorta metsää. Varsinainen aarniometsä jyrkällä rinteellä on Sveitsin koskemattomin ikimetsä¹. Todennäköisesti aiemmin täältä on kerätty polttopuuta, ja nykyisen luonnonsuojelualueen alimmissa osissa laidunnettiin lehmiä¹.

Luonnonsuojelualue ulottuu järven 1430 metristä yli 2000 metrin korkeudelle, ei kuitenkaan saavuta metsänrajaa. Vuoden keskilämpötila on 5–6 °C ja sademäärä 1200–1800 mm ³. Kallioperä koostuu lähes koko alueella liitukivestä³.

Vuonna 1990 myrsky kaatoi metsää Derborencen luonnonsuojelualueella ja sen jälkeen kirjanpainaja (Ips typographus) tappoi paljon kuusia (Picea abies) ¹. Siitä huolimatta kasvaa alueella yhä korkeitakin kuusia. Laajojen lumivyörymäalueiden sekä myrsky- ja kaarnakuoriaistuhojen vuoksi Derborence ei vaikuta yhtenäiseltä metsäalueelta – metsässä on paljon aukkoja ja se on muutenkin melko avointa. Siitä seuraa, että aluskasvillisuus on rehevä ja monimuotoinen. Myös puiden taimia on paljon. Lahopuuta on todella paljon.

Runsaimmat puulajit ovat saksanpihta (Abies alba), kuusi, euroopanlehtikuusi (Larix decidua, etenkin ylärinteellä) ja puualppimänty (Pinus uncinata, etenkin kalliojyrkänteillä). Aukoissa kasvaa runsaasti vuorivaahteraa (Acer pseudoplatanus), kotipihlajaa (Sorbus aucuparia) ja pensasleppää (Alnus viridis). Muut puu- ja korkeat pensaslajit ovat metsämänty (Pinus sylvestris), sembramänty (Pinus cembra), rauduskoivu (Betula pendula), eteläntuhkapaju (Salix appendiculata), euroopanpyökki (Fagus sylvatica), saksanpihlaja (Sorbus aria, syn. Aria edulis) ja riippakultasade (Laburnum alpinum). Siten havupuiden lajidiversiteetti on melko korkea: 7 lajia, jos myös pensasmainen kataja (Juniperus communis) lasketaan mukaan. Kalliojyrkänteillä myös puualppimänty kasvaa pensasmaisena (kuva oikealla). Toisin kuin monissa muissa Alppien osissa pystyy saksanpihta lisääntymään täällä ilman, että taimet syödään.

Rinteen juurella kasvaa muutamia paksuja pihtoja, läpimitaltaan jopa 148,5 cm ¹. Korkein mitattu pihta on 42-metrinen ⁴. Vanhimmat pihdat ovat yli 300-vuotiaita ⁵. Derborencen luonnonsuojelualueella suoritetaan tieteellisiä tutkimuksia ja siellä on merkittyjä tutkimusaloja.

Derborencen laaksoon pääsee postiautolinjalla tai henkilöautolla. Järven pohjoispuolella on alppimaja ”Refuge du Lac de Derborence”, jossa on ravintola ja yöpymismahdollisuus. Järven ympäri kiertää merkitty vaelluspolku, ja lähes kaikki turistit kävelevät korkeintaan tämän polun tai pysyvät vain majalla ja käyvät järven rannalla. Merkitty polku ei kuitenkaan saavuta vanhaa metsää. Koko luonnonsuojelualueen läpi kulkee vähän käytetty kapea polku, joka on merkitty karttoihin mutta ei maastossa. Se alkaa lännenpuoleisen lumivyörymäalueen alapäästä, kulkee aarniometsän läpi ja poistuu luonnonsuojelualueelta n. 1830 m korkeudella. Näköalat ylärinteiltä ovat mahtavat, mutta luonnonsuojelualue on pieni ja lähellä järven ympäristön infrastruktuuria, joka näkyy ja kuuluu koko luonnonsuojelualueelta.

KR

Lähteet:

1. Heiri, C. et al. (2011): Windwurf und Wiederbewaldung im Urwald von Derborence. In Brang, P., Heiri, C. & Bugmann, H.: Waldreservate: 50 Jahre natürliche Waldentwicklung in der Schweiz. Haupt.
2. Idoate-Lacasia, J. et al. (2024): Long-term biomass dynamics of temperate forests in Europe after cessation of management. Forest Ecology and Management 554.
3. Droz, J. (1994): La végétation da la région de Derborence (Conthey, Chamoson, Valais). Geobot. Helv. 70.
4. https://www.monumentaltrees.com/en/che/vallese/conthey/16709_reservenaturelledederborence/31596/
5. https://www.pronatura.ch/de/naturschutzgebiet-derborence#